Päivityksiä taas muutaman kuukauden tauon jälkeen. Ansan kanssa ollaan kierretty kehiä nyt keväällä, kun turkki on niin kaunis ja koira muutenkin hienossa kunnossa. Ilmeisesti tuomarit yhtyvät mielipiteeseeni, kun tulosrivi on seuraavanlainen:
5.3 Valkeala, Harry Tast VET ERI 1 SA PN2 VARA-SERT ROP-veteraani
2.4 Hausjärvi, rotu Raija Tammelin, BIS-Vet Harto Stockmari VET ERI 1 SA PN2 VARA-SERT ROP-veteraani BIS2-veteraani :)
24.4 Lappeenranta, Carl Gunnar Stafberg VET ERI 1 SA VSP-veteraani
ja sokerina pohjalla
7.5 Mikkeli, Jaana Hartus VET ERI 1 SA PN1 SERT VSP ROP-veteraani :)
Eli saatiinpa sitten se vihoviimeinen serti vihdoin ja viimein. Ansa oli ilmoitettu myös Haminaan, mutta koska sertit saatiin täyteen ja vaihtoehtona oli joko näyttely tai mökkeily maalla Kukkumäellä, niin Ansa valitsi mökkeilyn ;) Masistakin on kuoriutunut oikea maalaisvaari ja grilliherkkuja yrittää vaatia minkä kerkeää.. :D
lauantai 4. kesäkuuta 2011
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Ansa Hausjärvellä BIS-2 veteraani!
Näyttelyuutisia tässä päivityksessä. Vuoden ensimmäinen näyttely käytiin maaliskuussa Valkealassa ja siellä tuomaroi Harry Tast. Ansa esiintyi oikein edukseen ja nappasikin näyttelystä PN2-sijan kera VARA-sertin ja ROP-veteraanitittelin. Arvostelu oli oikein mukava :) Tänään sitten käyntiin Hausjärvellä näyttelyssä ja siellä oli jälleen meille uusi tuomarituttavuus eli Raija Tammelin. Ansa voitti jälleen veteraaniluokan ERI:llä, sai SA:n, oli lopulta 2. paras narttu ja sai jälleen vara-sertin ja ROP-veteraanipalkinnon. Suurin yllätys koettiin sitten ryhmäkilpailussa, kun Harto Stockmari sijoitti Ansan BIS2-sijalle veteraaneissa. Hieno juttu! Ansa tuntui tosi paljon nauttivan ison kehän aplodeista ja se oikein pisti parastaan; seisoi kun patsas, mutta häntä heilui hurjasti ja liikkeet olivat aivan suurenmoiset, minun pienellä punakuonolla <3 Viikko sitten käytiin myöskin Hyvinkäällä, tällä kertaa kuitenkin koirakylpylässä. Ansa käytti koko puolituntisen tehokkaasti hyväkseen. Masikin kävi polskimassa kierroksen, mutta altaan reunat saivat sokean koiran vähän arastelemaan ja visiitti jäi Masin osalta melko lyhyeksi. Uidaan sitten kesällä enemmän omilla "kotirannoilla" :)
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Kuulumisia yleisön pyynnöstä ;)
Masi lenkillä 1.12.2010
Kuulumisia pitkästä aikaa. Yleisön taholta on tullut palautetta, että olisi suotavaa joskus päivittää näitä sivuja ja blogia, joten täältä pesee.
Koirat voivat hyvin, se on kaiketi se pääasia :) Harrastusrintamalla on ollut aika hiljaista, kesällä käytiin parissa mejä-kokeessa joissa Ansa molemmissa teki paikoitellen hyvääkin työtä, mutta muuten kokeista ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Järkkäilimme taas tollereiden ja flattien kokeen Miehikkälässä kesäkuussa ja koe meni niin järjestelyiltään kuin tulostasoltaankin loistavasti ;) Tuloksena mm. 3 x täyden 50-pisteen 1-tulokset!
Kesällä Ansan agilityura saavutti loppunsa, eikä kovin mukavalla tavalla, sillä viimeisimmäksi jääneen Heinolan kilpailun jälkeen Ansan selkä kipeytyi kovasti ja selästä otetut röntgenkuvat paljastivat, että sillä selällä ei enää aksailuja harrasteta. :/ Fysioterapian ja oikeanlaisen liikunnan ansiosta selkä on ollut nyt melko hyvä, toivotaan että myös pysyy sellaisena.
Näyttelyissä ollaan käyty nyt syksyllä pariin otteeseen. SNJ:n näyttelyssä lokakuussa korkattiin vetskuluokka ja itävaltalainen Rosemarie Wild arvioi Ansan erinomaiseksi ja sijoitti hänet luokkansa kolmanneksi, eli vet eri-3 oli tuloksena Hyvinkäältä. Valkealan rn marraskuussa taas tuotti tuloksen vet eri-2 pn4 Matti Luoson tiukan silmän alla, joten tyytyväinen voi näihin veteraaniavauksiin olla :)
Masilla tulee parin kuukauden päästä ikää mittariin jo 12 ½ vuotta ja pappa senkun porskuttaa menemään. Kunnon päiväunet sohvalla, sopiva lenkkeily, leikki, laadukas ruoka ja tietenkin silloin tällöin myös herkut pitävät herran hyväkuntoisena. Lumikelit ja kova pakkanen ovat veteraanin mieleen ja lumessa voisi kieriä vaikka kuinka kauan!
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
6.3.2010 Lappeenrannan kisoista Ansalle luva-nolla ja Ansasta Kaakon Noutajakoirayhdistyksen v. 2009 MEJÄ-koira
Käytiin eilen ekaa kertaa Lappeenrannassa LAU:n hallilla kisaamassa. Tarjolla oli Mujusen tuomaroimat kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri. Olimme toki ilmoittautuneet kaikkiin mahdollisiin kisoihin =) Itselläni oli sattuneista syistä johtuen takana ruhtinaalliset kahden tunnin yöunet, mutta en antanut sen häiritä.
Ansa oli todella hienosti kuulolla kaikki radat, minä ohjasin niin hyvin kun pystyin ja tulosrivistö onkin aika tyrmäävä: 5, luva-0 ja 5. Toinenkin nolla oli todella lähellä! Ensimmäisellä radalla, hyppärillä, vitonen tuli kepeiltä, kun Ansa kulki jostain syystä ko. esteen ikään kuin olisi ollut vähän "unessa", jätti siis kesken.. Tyhmä pikku virhe, mutta lopun runsaasti ohjaajassa pohdintoja herättänyt vaativa hyppyhässäkkä meni todella upeasti, ei aivan kuten suunnittelin (olin yhdessä kohtaa myöhässä ja jouduin tekemään valssin sijasta takaaleikkauksen) mutta Ansa irtosi hienosti! Tuloksena hieno 5! =)
Toiselle radalle mentäessä rata tuntui niin hyvältä kuin vai voi! Sanoinkin Ansan "huoltajana" toimineelle äidilleni, että tältä radalta minä otan nollan! Asenne oli kohdallaan ja tulos sen mukainen, eli saimme ko. radalta toisen LUVA-nollamme :-)
Kolmas rata tuntui myös tosi hyvältä ja mielessä siinteli jo nolla, mutta 4. viimeisellä esteellä otin kiellon. Ko. kohdassa tultiin ensin pituudelle ja sieltä vähän vasemmalle vinosti hypylle. Olin auttamatta myöhässä, sillä Ansan loikka pituudella oli aivan julmetun pitkä! Luonnollisesti se jatkoi vaan suoraan hypyn ohi, kun en ollut ajoissa kääntämässä sen suuntaan vasemmalle. Kielto oli kuitenkin ainoa virhe tällä radalla, joten erinomainen 5-tulos oli tästäkin tavoitteena.
Nyt meiltä puuttuu siis enää 1 LUVA-nolla, jotta pääsemme kolmosluokkaan. Jos ja kun joskus sen saamme, niin sitten meidän kisatavoitteet on täynnä ja Ansan eläköityminen agilitykilpailuista voi alkaa. Näin tapahtunee luultavasti syksyllä. Toki jatkamme vielä harrastusta mediesteiden myötä ja ehkä vielä joskus kisaammekin, mutta Ansalla ei ole enää nuori koira ja maksiesteiden hyppääminen on melko rankkaa noin pienelle koiralle. Haluan että Ansa saa viettää tulevaisuudessa vanhuudenpäiviään yhtä hyvässä kunnossa kuin se nyt on =)
Agilitykisojen jälkeen kurvasimme vielä auton nokan kohti Taipalsaarta, jossa kävin Kaakon Noutajakoirayhdistyksen vuosikokouksessa pokkaamassa Ansalle Vuoden MEJÄ-koira-kiertopalkinnon vuoden 2009 tulosten perusteella. Hieno päivä! :) Sama palkinto on ollut meidän perheessä ennenkin, Masi (jolle tuli 23. helmikuuta 11 ½ v. ikää mittariin :)) voitti sen vuonna 2002. :)
Ansa oli todella hienosti kuulolla kaikki radat, minä ohjasin niin hyvin kun pystyin ja tulosrivistö onkin aika tyrmäävä: 5, luva-0 ja 5. Toinenkin nolla oli todella lähellä! Ensimmäisellä radalla, hyppärillä, vitonen tuli kepeiltä, kun Ansa kulki jostain syystä ko. esteen ikään kuin olisi ollut vähän "unessa", jätti siis kesken.. Tyhmä pikku virhe, mutta lopun runsaasti ohjaajassa pohdintoja herättänyt vaativa hyppyhässäkkä meni todella upeasti, ei aivan kuten suunnittelin (olin yhdessä kohtaa myöhässä ja jouduin tekemään valssin sijasta takaaleikkauksen) mutta Ansa irtosi hienosti! Tuloksena hieno 5! =)
Toiselle radalle mentäessä rata tuntui niin hyvältä kuin vai voi! Sanoinkin Ansan "huoltajana" toimineelle äidilleni, että tältä radalta minä otan nollan! Asenne oli kohdallaan ja tulos sen mukainen, eli saimme ko. radalta toisen LUVA-nollamme :-)
Kolmas rata tuntui myös tosi hyvältä ja mielessä siinteli jo nolla, mutta 4. viimeisellä esteellä otin kiellon. Ko. kohdassa tultiin ensin pituudelle ja sieltä vähän vasemmalle vinosti hypylle. Olin auttamatta myöhässä, sillä Ansan loikka pituudella oli aivan julmetun pitkä! Luonnollisesti se jatkoi vaan suoraan hypyn ohi, kun en ollut ajoissa kääntämässä sen suuntaan vasemmalle. Kielto oli kuitenkin ainoa virhe tällä radalla, joten erinomainen 5-tulos oli tästäkin tavoitteena.
Nyt meiltä puuttuu siis enää 1 LUVA-nolla, jotta pääsemme kolmosluokkaan. Jos ja kun joskus sen saamme, niin sitten meidän kisatavoitteet on täynnä ja Ansan eläköityminen agilitykilpailuista voi alkaa. Näin tapahtunee luultavasti syksyllä. Toki jatkamme vielä harrastusta mediesteiden myötä ja ehkä vielä joskus kisaammekin, mutta Ansalla ei ole enää nuori koira ja maksiesteiden hyppääminen on melko rankkaa noin pienelle koiralle. Haluan että Ansa saa viettää tulevaisuudessa vanhuudenpäiviään yhtä hyvässä kunnossa kuin se nyt on =)
Agilitykisojen jälkeen kurvasimme vielä auton nokan kohti Taipalsaarta, jossa kävin Kaakon Noutajakoirayhdistyksen vuosikokouksessa pokkaamassa Ansalle Vuoden MEJÄ-koira-kiertopalkinnon vuoden 2009 tulosten perusteella. Hieno päivä! :) Sama palkinto on ollut meidän perheessä ennenkin, Masi (jolle tuli 23. helmikuuta 11 ½ v. ikää mittariin :)) voitti sen vuonna 2002. :)
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Kisavuoden avausta Hyvinkäällä 31.1
Kisarapsaa pukkaa! Todella vähäisestä harjoittelusta (pakkasten takia) huolimatta uskaltauduimme avaamaan kisavuoden Hyvinkään agikisoissa 31.1, eli viime sunnuntaina. Aamuvarhain lähdettiin liikkeelle kamalassa lumipyryssä. Täytyy tunnustaa että itseltäni pääsi parkaisu ja pari kirosanaa, kun klo 06.15 menin ovesta ulos ja parkkipaikalla oli lunta polviin asti! Ei muuta kuin äkkiä koira aamupissalle ja sitten kolaamaan pihaa, että sain auton liikkeelle. Onneksi päästiin ajoissa hakemaan matkaseuraamme, eli karjis Tykkiä ja emäntäänsä Helenaa. Ajomatka oli todella mielenkiintoinen, sillä lunta tuli vaakatasossa, oli pimeää, ja välillä ohiajavat rekat pölläyttivät lunta niin paljon, ettei eteen nähnyt juuri ollenkaan. Onneksi päästiin ehjin nahoin perille! Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut kisata missään kylmässä ja pimeässä maneesissa, vaan Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa, joka on siis lämmin halli, pohjana keinonurmi. :-)
Meidän radat oli vasta iltapäivällä, sitä ennen jännäiltiin Tykin ratoja, syötiin eväitä (:D), ulkoilutettiin koiria ja vaan hengailtiin. Ja iltapäivän koittaessa jännitettiin myös sitä, että ovatko ne seurakaverit tulossa ollenkaan. Kisan aikatauluahan oli muutettu, mutta uusi aikataulu ei ollut tavoittanut Tainaa ja Heidiä. Mikä luojan lykky, että he astuivat hallin ovesta sisään juuri silloin kun maksi2-ohjaajat kuulutettiin rataantutustumiseen ;) Eka rata oli oikein mukava, sujuva, mutta pari pientä kikkailua matkan varrella. Ansa oli ihan kivasti kuulolla, mutta taisi ottaa kepeiltä yhden vitosen ja yhdestä kikkailukohdasta kiellon hypyltä, kun itseltäni loppui vauhti tyystin. Yliaikaakin tuli jonkun verran. Ihanneajat olivat kyllä tiukat näillä radoilla. Ei huonompi aloitus kuitenkaan, vaan olin oikein tyytyväinen :-) Hyvillä mielin odoteltiin seuraavaa rataa, jonka tiesin jo minien ja medien perusteella olevan IHANA :-D
Ja olihan se. Päästiin radalle ja kaikki sujui kuin rasvattu siihen asti, kunnes päästiin viimeisellä suoralla olevalle putkelle. Ilmeeni olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen siinä vaiheessa, sen verran siinä varmaan oli epäuskoa. Kun olin lähettämässä Ansaa putkeen (ja se lähti menemään sinne ihan oikein), tajusin, että ratatoimihenkilö oli kyykyssä aivan putken suulla. Tietenkin Ansa meni moikkaamaan ihmistä, joka oli suorastaan kutsuvassa asennossa siinä putken suulla, ja vieläpä siinä päässä, minne piti mennäkin. Saimme kiellon ja lopulta puhtaasti maaliin. Tämän jälkeen muiden koirien kohdalla kyseinen ratahenkilö tajusi mokanneensa ja nousi ylös seuraavien koirien suoritusten ajaksi, vetäytyen myös huomattavasti kauemmaksi.
Asia jäi vaivaamaan minua sen verran, että kävin jututtamassa vastaavaa koetoimitsijaa ja pyysin häntä juttelemaan asiasta ylituomarin kanssa. Tuollainen häiriö radalla on koiralle kohtuutonta ja kohtuullista olisi myös sitten ollut, että hän olisi ollut putken suulla kyykyssä myös kaikkien muiden koirien kohdalla ;) Ylituomari oli asiasta samaa mieltä kanssani ja sanoi ettei ollut muistanut ohjeistaa ratahenkilöstöä sijoittumisesta esteiden luokse. Ja mikäli minulle vain sopii, niin saan uusia radan siten, että suoritan radan kokonaan uudestaan, saamme uuden ajan, putkelle asti edellisen radan virheet (eli ei virheitä meidän tapauksessa) on voimassa ja siitä aletaan taas arvostella virheitä. Suostuin tietenkin tähän ja hain Ansan takaisin.
Tiesin, että ihanneaika on todella tiukka ja tässä pitäisi tosiaan laittaa tassua toisen eteen, jos mielii päästä palkinnoille. Kaikki meni uusintakierroksella loistavasti, kiristimme vauhtia reippaasti ja etenimme aivan puhtaasti loppusuoralle asti, kunnes Ansa otti kontaktivirheen puomilta johtuen siitä, että vedätin liikaa siinä kohtaa! Todellista kohtalon ivaa, sillä me ei olla ikinä saatu alastuloskontaktivirhettä meidän kisauran aikana :( Ainoastaan yksi ylösmenovirhe ja sekin on vuodelta 2007, joten aivan uskomatonta. Näin se vaan liika hoppuilu kostautui ohjaajalle :-( Jos olisin edes vähän malttanut jarruttaa, niin oltaisiin tod. näk. päästy juuri ja juuri ihanneajan puitteissa maaliin ja saatu luva-nolla. Nyt sijoituksemme olisi siis tuloksella 5 7/37. Tällainen opettaa kyllä nöyryyttä ohjaajalle, sen voin sanoa. Oma hermo ei vaan kestänyt...
Meidän radat oli vasta iltapäivällä, sitä ennen jännäiltiin Tykin ratoja, syötiin eväitä (:D), ulkoilutettiin koiria ja vaan hengailtiin. Ja iltapäivän koittaessa jännitettiin myös sitä, että ovatko ne seurakaverit tulossa ollenkaan. Kisan aikatauluahan oli muutettu, mutta uusi aikataulu ei ollut tavoittanut Tainaa ja Heidiä. Mikä luojan lykky, että he astuivat hallin ovesta sisään juuri silloin kun maksi2-ohjaajat kuulutettiin rataantutustumiseen ;) Eka rata oli oikein mukava, sujuva, mutta pari pientä kikkailua matkan varrella. Ansa oli ihan kivasti kuulolla, mutta taisi ottaa kepeiltä yhden vitosen ja yhdestä kikkailukohdasta kiellon hypyltä, kun itseltäni loppui vauhti tyystin. Yliaikaakin tuli jonkun verran. Ihanneajat olivat kyllä tiukat näillä radoilla. Ei huonompi aloitus kuitenkaan, vaan olin oikein tyytyväinen :-) Hyvillä mielin odoteltiin seuraavaa rataa, jonka tiesin jo minien ja medien perusteella olevan IHANA :-D
Ja olihan se. Päästiin radalle ja kaikki sujui kuin rasvattu siihen asti, kunnes päästiin viimeisellä suoralla olevalle putkelle. Ilmeeni olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen siinä vaiheessa, sen verran siinä varmaan oli epäuskoa. Kun olin lähettämässä Ansaa putkeen (ja se lähti menemään sinne ihan oikein), tajusin, että ratatoimihenkilö oli kyykyssä aivan putken suulla. Tietenkin Ansa meni moikkaamaan ihmistä, joka oli suorastaan kutsuvassa asennossa siinä putken suulla, ja vieläpä siinä päässä, minne piti mennäkin. Saimme kiellon ja lopulta puhtaasti maaliin. Tämän jälkeen muiden koirien kohdalla kyseinen ratahenkilö tajusi mokanneensa ja nousi ylös seuraavien koirien suoritusten ajaksi, vetäytyen myös huomattavasti kauemmaksi.
Asia jäi vaivaamaan minua sen verran, että kävin jututtamassa vastaavaa koetoimitsijaa ja pyysin häntä juttelemaan asiasta ylituomarin kanssa. Tuollainen häiriö radalla on koiralle kohtuutonta ja kohtuullista olisi myös sitten ollut, että hän olisi ollut putken suulla kyykyssä myös kaikkien muiden koirien kohdalla ;) Ylituomari oli asiasta samaa mieltä kanssani ja sanoi ettei ollut muistanut ohjeistaa ratahenkilöstöä sijoittumisesta esteiden luokse. Ja mikäli minulle vain sopii, niin saan uusia radan siten, että suoritan radan kokonaan uudestaan, saamme uuden ajan, putkelle asti edellisen radan virheet (eli ei virheitä meidän tapauksessa) on voimassa ja siitä aletaan taas arvostella virheitä. Suostuin tietenkin tähän ja hain Ansan takaisin.
Tiesin, että ihanneaika on todella tiukka ja tässä pitäisi tosiaan laittaa tassua toisen eteen, jos mielii päästä palkinnoille. Kaikki meni uusintakierroksella loistavasti, kiristimme vauhtia reippaasti ja etenimme aivan puhtaasti loppusuoralle asti, kunnes Ansa otti kontaktivirheen puomilta johtuen siitä, että vedätin liikaa siinä kohtaa! Todellista kohtalon ivaa, sillä me ei olla ikinä saatu alastuloskontaktivirhettä meidän kisauran aikana :( Ainoastaan yksi ylösmenovirhe ja sekin on vuodelta 2007, joten aivan uskomatonta. Näin se vaan liika hoppuilu kostautui ohjaajalle :-( Jos olisin edes vähän malttanut jarruttaa, niin oltaisiin tod. näk. päästy juuri ja juuri ihanneajan puitteissa maaliin ja saatu luva-nolla. Nyt sijoituksemme olisi siis tuloksella 5 7/37. Tällainen opettaa kyllä nöyryyttä ohjaajalle, sen voin sanoa. Oma hermo ei vaan kestänyt...
perjantai 8. tammikuuta 2010
Hyvää Uutta Vuotta!
Oikein Hyvää Uutta Vuotta sivuillamme vierailijoille :-) Viime päivinä kova pakkanen on koetellut myös Kotkan seutua. Masi kyllä paahtaa menemään kovassakin pakkasessa, mutta Ansa on varsinainen vilukissa ;). Kovimmilla pakkasilla pidämme kyllä mantteleita koirilla, varsinkin vanha herra tuntuu pitävän takistaan. Ansa taas tarvitsisi jonkinlaiset töppöset jalkaansa..
Tammikuu lähtee mukavasti käyntiin, sillä pääsemme pienen tauon jälkeen jälleen agilityn treenaamiseen kiinni Ansan kanssa. Mukavana bonuksena pääsemme nyt myös treenaamaan paljon itsenäisesti, joten katsotaan miten käy, kun aloitamme kisavuoden Hyvinkäällä 31.1.10.
Yritän nyt päivitellä vähän useammin tätä blogia. Harmi vaan kun työt ja opiskelut edelleen haittaa kaikkea harrastamista. Tulossa on jälleen työntäyteinen kevät. Välietappi on kuitenkin melkein saavutettu, sillä allekirjoittanut saa 26.1 humanististen tieteiden kandidaatin tutkintotodistuksen :)).
Tammikuu lähtee mukavasti käyntiin, sillä pääsemme pienen tauon jälkeen jälleen agilityn treenaamiseen kiinni Ansan kanssa. Mukavana bonuksena pääsemme nyt myös treenaamaan paljon itsenäisesti, joten katsotaan miten käy, kun aloitamme kisavuoden Hyvinkäällä 31.1.10.
Yritän nyt päivitellä vähän useammin tätä blogia. Harmi vaan kun työt ja opiskelut edelleen haittaa kaikkea harrastamista. Tulossa on jälleen työntäyteinen kevät. Välietappi on kuitenkin melkein saavutettu, sillä allekirjoittanut saa 26.1 humanististen tieteiden kandidaatin tutkintotodistuksen :)).
perjantai 25. joulukuuta 2009
Hyvää Joulua! :-)
Näin joulupyhien aikaan muistin, että meillä on tällainen blogikin olemassa ja päätin saman tien päivittää vähän kuulumisia ;-)
Koirille kuuluu hyvää, ollaan Ansan kanssa oltu tauolla agilitystä vähän yli kuukauden verran ja joulun jälkeen aloitetaan taas treenaus innoissamme. Joululomalla onkin sitten hyvin aikaa kohottaa neidin kuntoa ja juoksuttaa sitä umpihangessa pallon perässä. Fyssarillekin pitäisi päästä, mutta vakiofyssarimme on niin kiireinen, että aikoja saa usein vasta monen kuukauden päähän, ja sekös tällaista vuorotyöläistä harmittaa.. No, täytynee heti joulun jälkeen olla Mirkaan yhteydessä ja jäädä vaikka peruutusjonoon, jos saisi ajan sitä kautta vähän nopeammin.
Masi voi hyvin :-) Pappa on kylläkin täysin sokeutunut, mutta mennä porskuttaa tutuissa ympäristöissä hyvin ja kuulo pelaa paremmin kuin hyvin. Masi nauttii suunnattomasti pakkaskeleistä ja sillä on kova lenkkeilyinto päällä. Välillä täytyy ihan kiirettä pitää että tahdissa pysyy mukana ;)
Joka vuosi minulla on ollut tapana tehdä vähän yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja kaipa sellainen täytyy nytkin tehdä, vaikka loppuvuosi on ollut allekirjoittaneella erittäin kiireinen töiden ja viimeisen koulurutistuksen takia. Sivujen päivittelyt ovat jääneet tosi vähälle, enkä tänä vuonna lähettänyt yhden ainutta joulukorttia kenellekään, pahoittelut siitä. Ja tuhannet kiitokset kaikille ketkä hienoja joulukortteja lähettelivät sähköpostitse yms. :)
Eli viime vuoden lopulla suunnittelin, että käytäisiin Ansan kanssa tänä vuonna enemmän näyttelyissä, ei toteutunut ;) Eli yksi (koti)näyttely käytiin, Kotkan Kv kesäkuussa ja sieltä napsahti kiva paras narttu 3-sijoitus.
Agilityssä kisailtiin jonkun verran. En tiedä mistä johtuu, mutta mun "kisapiikki" sattuu olemaan yleensä enemmänkin syksyisin. Kaksi nollaa saatiin agilityradoilta tahkottua, ja toinen niistä oli LUVA-nolla. Viime vuonna asetin tavoitteeksi kolmosiin nousun, eikä me nyt siitä loppujen lopuksi kovin kauas jääty. Jos oltaisiin enemmän kisattu, niin kuka tietää ;) Tärkeintä oli, että syksyn kisoissa kisajännitys alkoi jostain tuntemattomasta syystä lieventyä, ja saatiin hyvää fiilistä radoille.
MEJÄ:ssä on tainnut lähinnä emäntä olla aktiivinen! Kävihän Ansakin muutamat kokeet, tuloksina VOI1, 2 x VOI2, sekä VOI-. Emäntä sen sijaan pätevöity MEJÄ:n ylituomariksi ja arvosteli syksyllä muutamat kokeet. Kokeissa tuli käytyä ilman koiraa tekemässä harjoitus- ja koearvostelut, jotka sujuivat tosi hyvin.
Tulevana vuonna 2010 jatkamme varmasti Ansan kanssa agilityn parissa. Ihan Ansan oman kunnon mukaan mennään, eli niin kauan kuin se nauttii tekemisestä ja kykenee vaivatta hyppäämään maksihyppyjä, niin jatkamme myös kisaamista. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Ansa täyttää ensi vuonna jo 8 vuotta, eikä siis ole enää ihan nuori koira.
MEJÄ:ssä emäntä jatkaa tuomarointeja (koekiintiö on ollut jo hyvän aikaa täynnä :D) ja Ansakin starttailee muutamissa kokeissa, ilman tulospaineita. Ansa vaatisi ohjaajan, jolla on pitkää pinnaa opettaa sille jälkiuskollisuutta, ja koska itse olen tosi laiska treenaamaan, niin se näkyy tuloksissa. Tai no, Päivihän sen puikoissa on nykyisin ;)
Masi-papan tavoitteena on voida yhtä hyvin kuin tähänkin asti :-)
Nyt takaisin jouluherkkujen pariin, koiratkin ovat saaneet lahjoja ja ruokamaistiaisia ;) Niiden vastapainoksi ollaan sitten tarvottu lumihangessa...
Susanna
Koirille kuuluu hyvää, ollaan Ansan kanssa oltu tauolla agilitystä vähän yli kuukauden verran ja joulun jälkeen aloitetaan taas treenaus innoissamme. Joululomalla onkin sitten hyvin aikaa kohottaa neidin kuntoa ja juoksuttaa sitä umpihangessa pallon perässä. Fyssarillekin pitäisi päästä, mutta vakiofyssarimme on niin kiireinen, että aikoja saa usein vasta monen kuukauden päähän, ja sekös tällaista vuorotyöläistä harmittaa.. No, täytynee heti joulun jälkeen olla Mirkaan yhteydessä ja jäädä vaikka peruutusjonoon, jos saisi ajan sitä kautta vähän nopeammin.
Masi voi hyvin :-) Pappa on kylläkin täysin sokeutunut, mutta mennä porskuttaa tutuissa ympäristöissä hyvin ja kuulo pelaa paremmin kuin hyvin. Masi nauttii suunnattomasti pakkaskeleistä ja sillä on kova lenkkeilyinto päällä. Välillä täytyy ihan kiirettä pitää että tahdissa pysyy mukana ;)
Joka vuosi minulla on ollut tapana tehdä vähän yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja kaipa sellainen täytyy nytkin tehdä, vaikka loppuvuosi on ollut allekirjoittaneella erittäin kiireinen töiden ja viimeisen koulurutistuksen takia. Sivujen päivittelyt ovat jääneet tosi vähälle, enkä tänä vuonna lähettänyt yhden ainutta joulukorttia kenellekään, pahoittelut siitä. Ja tuhannet kiitokset kaikille ketkä hienoja joulukortteja lähettelivät sähköpostitse yms. :)
Eli viime vuoden lopulla suunnittelin, että käytäisiin Ansan kanssa tänä vuonna enemmän näyttelyissä, ei toteutunut ;) Eli yksi (koti)näyttely käytiin, Kotkan Kv kesäkuussa ja sieltä napsahti kiva paras narttu 3-sijoitus.
Agilityssä kisailtiin jonkun verran. En tiedä mistä johtuu, mutta mun "kisapiikki" sattuu olemaan yleensä enemmänkin syksyisin. Kaksi nollaa saatiin agilityradoilta tahkottua, ja toinen niistä oli LUVA-nolla. Viime vuonna asetin tavoitteeksi kolmosiin nousun, eikä me nyt siitä loppujen lopuksi kovin kauas jääty. Jos oltaisiin enemmän kisattu, niin kuka tietää ;) Tärkeintä oli, että syksyn kisoissa kisajännitys alkoi jostain tuntemattomasta syystä lieventyä, ja saatiin hyvää fiilistä radoille.
MEJÄ:ssä on tainnut lähinnä emäntä olla aktiivinen! Kävihän Ansakin muutamat kokeet, tuloksina VOI1, 2 x VOI2, sekä VOI-. Emäntä sen sijaan pätevöity MEJÄ:n ylituomariksi ja arvosteli syksyllä muutamat kokeet. Kokeissa tuli käytyä ilman koiraa tekemässä harjoitus- ja koearvostelut, jotka sujuivat tosi hyvin.
Tulevana vuonna 2010 jatkamme varmasti Ansan kanssa agilityn parissa. Ihan Ansan oman kunnon mukaan mennään, eli niin kauan kuin se nauttii tekemisestä ja kykenee vaivatta hyppäämään maksihyppyjä, niin jatkamme myös kisaamista. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Ansa täyttää ensi vuonna jo 8 vuotta, eikä siis ole enää ihan nuori koira.
MEJÄ:ssä emäntä jatkaa tuomarointeja (koekiintiö on ollut jo hyvän aikaa täynnä :D) ja Ansakin starttailee muutamissa kokeissa, ilman tulospaineita. Ansa vaatisi ohjaajan, jolla on pitkää pinnaa opettaa sille jälkiuskollisuutta, ja koska itse olen tosi laiska treenaamaan, niin se näkyy tuloksissa. Tai no, Päivihän sen puikoissa on nykyisin ;)
Masi-papan tavoitteena on voida yhtä hyvin kuin tähänkin asti :-)
Nyt takaisin jouluherkkujen pariin, koiratkin ovat saaneet lahjoja ja ruokamaistiaisia ;) Niiden vastapainoksi ollaan sitten tarvottu lumihangessa...
Susanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)