Susanna & tollerit

Näyttelymenestystä keväällä 2011

2011-06-04T00:06:00.000-07:00

Päivityksiä taas muutaman kuukauden tauon jälkeen. Ansan kanssa ollaan kierretty kehiä nyt keväällä, kun turkki on niin kaunis ja koira muutenkin hienossa kunnossa. Ilmeisesti tuomarit yhtyvät mielipiteeseeni, kun tulosrivi on seuraavanlainen:

5.3 Valkeala, Harry Tast VET ERI 1 SA PN2 VARA-SERT ROP-veteraani
2.4 Hausjärvi, rotu Raija Tammelin, BIS-Vet Harto Stockmari VET ERI 1 SA PN2 VARA-SERT ROP-veteraani BIS2-veteraani :)
24.4 Lappeenranta, Carl Gunnar Stafberg VET ERI 1 SA VSP-veteraani

ja sokerina pohjalla

7.5 Mikkeli, Jaana Hartus VET ERI 1 SA PN1 SERT VSP ROP-veteraani :)

Eli saatiinpa sitten se vihoviimeinen serti vihdoin ja viimein. Ansa oli ilmoitettu myös Haminaan, mutta koska sertit saatiin täyteen ja vaihtoehtona oli joko näyttely tai mökkeily maalla Kukkumäellä, niin Ansa valitsi mökkeilyn ;) Masistakin on kuoriutunut oikea maalaisvaari ja grilliherkkuja yrittää vaatia minkä kerkeää.. :D

Ansa Hausjärvellä BIS-2 veteraani!

2011-04-02T11:38:00.000-07:00

Näyttelyuutisia tässä päivityksessä. Vuoden ensimmäinen näyttely käytiin maaliskuussa Valkealassa ja siellä tuomaroi Harry Tast. Ansa esiintyi oikein edukseen ja nappasikin näyttelystä PN2-sijan kera VARA-sertin ja ROP-veteraanitittelin. Arvostelu oli oikein mukava :) Tänään sitten käyntiin Hausjärvellä näyttelyssä ja siellä oli jälleen meille uusi tuomarituttavuus eli Raija Tammelin. Ansa voitti jälleen veteraaniluokan ERI:llä, sai SA:n, oli lopulta 2. paras narttu ja sai jälleen vara-sertin ja ROP-veteraanipalkinnon. Suurin yllätys koettiin sitten ryhmäkilpailussa, kun Harto Stockmari sijoitti Ansan BIS2-sijalle veteraaneissa. Hieno juttu! Ansa tuntui tosi paljon nauttivan ison kehän aplodeista ja se oikein pisti parastaan; seisoi kun patsas, mutta häntä heilui hurjasti ja liikkeet olivat aivan suurenmoiset, minun pienellä punakuonolla <3 Viikko sitten käytiin myöskin Hyvinkäällä, tällä kertaa kuitenkin koirakylpylässä. Ansa käytti koko puolituntisen tehokkaasti hyväkseen. Masikin kävi polskimassa kierroksen, mutta altaan reunat saivat sokean koiran vähän arastelemaan ja visiitti jäi Masin osalta melko lyhyeksi. Uidaan sitten kesällä enemmän omilla "kotirannoilla" :)

Kuulumisia yleisön pyynnöstä ;)

2010-12-01T07:32:00.000-08:00

Masi lenkillä 1.12.2010

Kuulumisia pitkästä aikaa. Yleisön taholta on tullut palautetta, että olisi suotavaa joskus päivittää näitä sivuja ja blogia, joten täältä pesee.

Koirat voivat hyvin, se on kaiketi se pääasia :) Harrastusrintamalla on ollut aika hiljaista, kesällä käytiin parissa mejä-kokeessa joissa Ansa molemmissa teki paikoitellen hyvääkin työtä, mutta muuten kokeista ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Järkkäilimme taas tollereiden ja flattien kokeen Miehikkälässä kesäkuussa ja koe meni niin järjestelyiltään kuin tulostasoltaankin loistavasti ;) Tuloksena mm. 3 x täyden 50-pisteen 1-tulokset!

Kesällä Ansan agilityura saavutti loppunsa, eikä kovin mukavalla tavalla, sillä viimeisimmäksi jääneen Heinolan kilpailun jälkeen Ansan selkä kipeytyi kovasti ja selästä otetut röntgenkuvat paljastivat, että sillä selällä ei enää aksailuja harrasteta. :/ Fysioterapian ja oikeanlaisen liikunnan ansiosta selkä on ollut nyt melko hyvä, toivotaan että myös pysyy sellaisena.

Näyttelyissä ollaan käyty nyt syksyllä pariin otteeseen. SNJ:n näyttelyssä lokakuussa korkattiin vetskuluokka ja itävaltalainen Rosemarie Wild arvioi Ansan erinomaiseksi ja sijoitti hänet luokkansa kolmanneksi, eli vet eri-3 oli tuloksena Hyvinkäältä. Valkealan rn marraskuussa taas tuotti tuloksen vet eri-2 pn4 Matti Luoson tiukan silmän alla, joten tyytyväinen voi näihin veteraaniavauksiin olla :)

Masilla tulee parin kuukauden päästä ikää mittariin jo 12 ½ vuotta ja pappa senkun porskuttaa menemään. Kunnon päiväunet sohvalla, sopiva lenkkeily, leikki, laadukas ruoka ja tietenkin silloin tällöin myös herkut pitävät herran hyväkuntoisena. Lumikelit ja kova pakkanen ovat veteraanin mieleen ja lumessa voisi kieriä vaikka kuinka kauan!

6.3.2010 Lappeenrannan kisoista Ansalle luva-nolla ja Ansasta Kaakon Noutajakoirayhdistyksen v. 2009 MEJÄ-koira

2010-03-07T09:48:00.000-08:00

Käytiin eilen ekaa kertaa Lappeenrannassa LAU:n hallilla kisaamassa. Tarjolla oli Mujusen tuomaroimat kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri. Olimme toki ilmoittautuneet kaikkiin mahdollisiin kisoihin =) Itselläni oli sattuneista syistä johtuen takana ruhtinaalliset kahden tunnin yöunet, mutta en antanut sen häiritä.

Ansa oli todella hienosti kuulolla kaikki radat, minä ohjasin niin hyvin kun pystyin ja tulosrivistö onkin aika tyrmäävä: 5, luva-0 ja 5. Toinenkin nolla oli todella lähellä! Ensimmäisellä radalla, hyppärillä, vitonen tuli kepeiltä, kun Ansa kulki jostain syystä ko. esteen ikään kuin olisi ollut vähän "unessa", jätti siis kesken.. Tyhmä pikku virhe, mutta lopun runsaasti ohjaajassa pohdintoja herättänyt vaativa hyppyhässäkkä meni todella upeasti, ei aivan kuten suunnittelin (olin yhdessä kohtaa myöhässä ja jouduin tekemään valssin sijasta takaaleikkauksen) mutta Ansa irtosi hienosti! Tuloksena hieno 5! =)

Toiselle radalle mentäessä rata tuntui niin hyvältä kuin vai voi! Sanoinkin Ansan "huoltajana" toimineelle äidilleni, että tältä radalta minä otan nollan! Asenne oli kohdallaan ja tulos sen mukainen, eli saimme ko. radalta toisen LUVA-nollamme :-)

Kolmas rata tuntui myös tosi hyvältä ja mielessä siinteli jo nolla, mutta 4. viimeisellä esteellä otin kiellon. Ko. kohdassa tultiin ensin pituudelle ja sieltä vähän vasemmalle vinosti hypylle. Olin auttamatta myöhässä, sillä Ansan loikka pituudella oli aivan julmetun pitkä! Luonnollisesti se jatkoi vaan suoraan hypyn ohi, kun en ollut ajoissa kääntämässä sen suuntaan vasemmalle. Kielto oli kuitenkin ainoa virhe tällä radalla, joten erinomainen 5-tulos oli tästäkin tavoitteena.

Nyt meiltä puuttuu siis enää 1 LUVA-nolla, jotta pääsemme kolmosluokkaan. Jos ja kun joskus sen saamme, niin sitten meidän kisatavoitteet on täynnä ja Ansan eläköityminen agilitykilpailuista voi alkaa. Näin tapahtunee luultavasti syksyllä. Toki jatkamme vielä harrastusta mediesteiden myötä ja ehkä vielä joskus kisaammekin, mutta Ansalla ei ole enää nuori koira ja maksiesteiden hyppääminen on melko rankkaa noin pienelle koiralle. Haluan että Ansa saa viettää tulevaisuudessa vanhuudenpäiviään yhtä hyvässä kunnossa kuin se nyt on =)

Agilitykisojen jälkeen kurvasimme vielä auton nokan kohti Taipalsaarta, jossa kävin Kaakon Noutajakoirayhdistyksen vuosikokouksessa pokkaamassa Ansalle Vuoden MEJÄ-koira-kiertopalkinnon vuoden 2009 tulosten perusteella. Hieno päivä! :) Sama palkinto on ollut meidän perheessä ennenkin, Masi (jolle tuli 23. helmikuuta 11 ½ v. ikää mittariin :)) voitti sen vuonna 2002. :)

Kisavuoden avausta Hyvinkäällä 31.1

2010-02-03T02:42:00.001-08:00

Kisarapsaa pukkaa! Todella vähäisestä harjoittelusta (pakkasten takia) huolimatta uskaltauduimme avaamaan kisavuoden Hyvinkään agikisoissa 31.1, eli viime sunnuntaina. Aamuvarhain lähdettiin liikkeelle kamalassa lumipyryssä. Täytyy tunnustaa että itseltäni pääsi parkaisu ja pari kirosanaa, kun klo 06.15 menin ovesta ulos ja parkkipaikalla oli lunta polviin asti! Ei muuta kuin äkkiä koira aamupissalle ja sitten kolaamaan pihaa, että sain auton liikkeelle. Onneksi päästiin ajoissa hakemaan matkaseuraamme, eli karjis Tykkiä ja emäntäänsä Helenaa. Ajomatka oli todella mielenkiintoinen, sillä lunta tuli vaakatasossa, oli pimeää, ja välillä ohiajavat rekat pölläyttivät lunta niin paljon, ettei eteen nähnyt juuri ollenkaan. Onneksi päästiin ehjin nahoin perille! Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut kisata missään kylmässä ja pimeässä maneesissa, vaan Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa, joka on siis lämmin halli, pohjana keinonurmi. :-)

Meidän radat oli vasta iltapäivällä, sitä ennen jännäiltiin Tykin ratoja, syötiin eväitä (:D), ulkoilutettiin koiria ja vaan hengailtiin. Ja iltapäivän koittaessa jännitettiin myös sitä, että ovatko ne seurakaverit tulossa ollenkaan. Kisan aikatauluahan oli muutettu, mutta uusi aikataulu ei ollut tavoittanut Tainaa ja Heidiä. Mikä luojan lykky, että he astuivat hallin ovesta sisään juuri silloin kun maksi2-ohjaajat kuulutettiin rataantutustumiseen ;) Eka rata oli oikein mukava, sujuva, mutta pari pientä kikkailua matkan varrella. Ansa oli ihan kivasti kuulolla, mutta taisi ottaa kepeiltä yhden vitosen ja yhdestä kikkailukohdasta kiellon hypyltä, kun itseltäni loppui vauhti tyystin. Yliaikaakin tuli jonkun verran. Ihanneajat olivat kyllä tiukat näillä radoilla. Ei huonompi aloitus kuitenkaan, vaan olin oikein tyytyväinen :-) Hyvillä mielin odoteltiin seuraavaa rataa, jonka tiesin jo minien ja medien perusteella olevan IHANA :-D

Ja olihan se. Päästiin radalle ja kaikki sujui kuin rasvattu siihen asti, kunnes päästiin viimeisellä suoralla olevalle putkelle. Ilmeeni olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen siinä vaiheessa, sen verran siinä varmaan oli epäuskoa. Kun olin lähettämässä Ansaa putkeen (ja se lähti menemään sinne ihan oikein), tajusin, että ratatoimihenkilö oli kyykyssä aivan putken suulla. Tietenkin Ansa meni moikkaamaan ihmistä, joka oli suorastaan kutsuvassa asennossa siinä putken suulla, ja vieläpä siinä päässä, minne piti mennäkin. Saimme kiellon ja lopulta puhtaasti maaliin. Tämän jälkeen muiden koirien kohdalla kyseinen ratahenkilö tajusi mokanneensa ja nousi ylös seuraavien koirien suoritusten ajaksi, vetäytyen myös huomattavasti kauemmaksi.

Asia jäi vaivaamaan minua sen verran, että kävin jututtamassa vastaavaa koetoimitsijaa ja pyysin häntä juttelemaan asiasta ylituomarin kanssa. Tuollainen häiriö radalla on koiralle kohtuutonta ja kohtuullista olisi myös sitten ollut, että hän olisi ollut putken suulla kyykyssä myös kaikkien muiden koirien kohdalla ;) Ylituomari oli asiasta samaa mieltä kanssani ja sanoi ettei ollut muistanut ohjeistaa ratahenkilöstöä sijoittumisesta esteiden luokse. Ja mikäli minulle vain sopii, niin saan uusia radan siten, että suoritan radan kokonaan uudestaan, saamme uuden ajan, putkelle asti edellisen radan virheet (eli ei virheitä meidän tapauksessa) on voimassa ja siitä aletaan taas arvostella virheitä. Suostuin tietenkin tähän ja hain Ansan takaisin.

Tiesin, että ihanneaika on todella tiukka ja tässä pitäisi tosiaan laittaa tassua toisen eteen, jos mielii päästä palkinnoille. Kaikki meni uusintakierroksella loistavasti, kiristimme vauhtia reippaasti ja etenimme aivan puhtaasti loppusuoralle asti, kunnes Ansa otti kontaktivirheen puomilta johtuen siitä, että vedätin liikaa siinä kohtaa! Todellista kohtalon ivaa, sillä me ei olla ikinä saatu alastuloskontaktivirhettä meidän kisauran aikana :( Ainoastaan yksi ylösmenovirhe ja sekin on vuodelta 2007, joten aivan uskomatonta. Näin se vaan liika hoppuilu kostautui ohjaajalle :-( Jos olisin edes vähän malttanut jarruttaa, niin oltaisiin tod. näk. päästy juuri ja juuri ihanneajan puitteissa maaliin ja saatu luva-nolla. Nyt sijoituksemme olisi siis tuloksella 5 7/37. Tällainen opettaa kyllä nöyryyttä ohjaajalle, sen voin sanoa. Oma hermo ei vaan kestänyt...

Hyvää Uutta Vuotta!

2010-01-08T01:28:00.000-08:00

Oikein Hyvää Uutta Vuotta sivuillamme vierailijoille :-) Viime päivinä kova pakkanen on koetellut myös Kotkan seutua. Masi kyllä paahtaa menemään kovassakin pakkasessa, mutta Ansa on varsinainen vilukissa ;). Kovimmilla pakkasilla pidämme kyllä mantteleita koirilla, varsinkin vanha herra tuntuu pitävän takistaan. Ansa taas tarvitsisi jonkinlaiset töppöset jalkaansa..

Tammikuu lähtee mukavasti käyntiin, sillä pääsemme pienen tauon jälkeen jälleen agilityn treenaamiseen kiinni Ansan kanssa. Mukavana bonuksena pääsemme nyt myös treenaamaan paljon itsenäisesti, joten katsotaan miten käy, kun aloitamme kisavuoden Hyvinkäällä 31.1.10.

Yritän nyt päivitellä vähän useammin tätä blogia. Harmi vaan kun työt ja opiskelut edelleen haittaa kaikkea harrastamista. Tulossa on jälleen työntäyteinen kevät. Välietappi on kuitenkin melkein saavutettu, sillä allekirjoittanut saa 26.1 humanististen tieteiden kandidaatin tutkintotodistuksen :)).

Hyvää Joulua! :-)

2009-12-25T09:39:00.001-08:00

Näin joulupyhien aikaan muistin, että meillä on tällainen blogikin olemassa ja päätin saman tien päivittää vähän kuulumisia ;-)

Koirille kuuluu hyvää, ollaan Ansan kanssa oltu tauolla agilitystä vähän yli kuukauden verran ja joulun jälkeen aloitetaan taas treenaus innoissamme. Joululomalla onkin sitten hyvin aikaa kohottaa neidin kuntoa ja juoksuttaa sitä umpihangessa pallon perässä. Fyssarillekin pitäisi päästä, mutta vakiofyssarimme on niin kiireinen, että aikoja saa usein vasta monen kuukauden päähän, ja sekös tällaista vuorotyöläistä harmittaa.. No, täytynee heti joulun jälkeen olla Mirkaan yhteydessä ja jäädä vaikka peruutusjonoon, jos saisi ajan sitä kautta vähän nopeammin.

Masi voi hyvin :-) Pappa on kylläkin täysin sokeutunut, mutta mennä porskuttaa tutuissa ympäristöissä hyvin ja kuulo pelaa paremmin kuin hyvin. Masi nauttii suunnattomasti pakkaskeleistä ja sillä on kova lenkkeilyinto päällä. Välillä täytyy ihan kiirettä pitää että tahdissa pysyy mukana ;)

Joka vuosi minulla on ollut tapana tehdä vähän yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja kaipa sellainen täytyy nytkin tehdä, vaikka loppuvuosi on ollut allekirjoittaneella erittäin kiireinen töiden ja viimeisen koulurutistuksen takia. Sivujen päivittelyt ovat jääneet tosi vähälle, enkä tänä vuonna lähettänyt yhden ainutta joulukorttia kenellekään, pahoittelut siitä. Ja tuhannet kiitokset kaikille ketkä hienoja joulukortteja lähettelivät sähköpostitse yms. :)

Eli viime vuoden lopulla suunnittelin, että käytäisiin Ansan kanssa tänä vuonna enemmän näyttelyissä, ei toteutunut ;) Eli yksi (koti)näyttely käytiin, Kotkan Kv kesäkuussa ja sieltä napsahti kiva paras narttu 3-sijoitus.

Agilityssä kisailtiin jonkun verran. En tiedä mistä johtuu, mutta mun "kisapiikki" sattuu olemaan yleensä enemmänkin syksyisin. Kaksi nollaa saatiin agilityradoilta tahkottua, ja toinen niistä oli LUVA-nolla. Viime vuonna asetin tavoitteeksi kolmosiin nousun, eikä me nyt siitä loppujen lopuksi kovin kauas jääty. Jos oltaisiin enemmän kisattu, niin kuka tietää ;) Tärkeintä oli, että syksyn kisoissa kisajännitys alkoi jostain tuntemattomasta syystä lieventyä, ja saatiin hyvää fiilistä radoille.

MEJÄ:ssä on tainnut lähinnä emäntä olla aktiivinen! Kävihän Ansakin muutamat kokeet, tuloksina VOI1, 2 x VOI2, sekä VOI-. Emäntä sen sijaan pätevöity MEJÄ:n ylituomariksi ja arvosteli syksyllä muutamat kokeet. Kokeissa tuli käytyä ilman koiraa tekemässä harjoitus- ja koearvostelut, jotka sujuivat tosi hyvin.

Tulevana vuonna 2010 jatkamme varmasti Ansan kanssa agilityn parissa. Ihan Ansan oman kunnon mukaan mennään, eli niin kauan kuin se nauttii tekemisestä ja kykenee vaivatta hyppäämään maksihyppyjä, niin jatkamme myös kisaamista. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Ansa täyttää ensi vuonna jo 8 vuotta, eikä siis ole enää ihan nuori koira.

MEJÄ:ssä emäntä jatkaa tuomarointeja (koekiintiö on ollut jo hyvän aikaa täynnä :D) ja Ansakin starttailee muutamissa kokeissa, ilman tulospaineita. Ansa vaatisi ohjaajan, jolla on pitkää pinnaa opettaa sille jälkiuskollisuutta, ja koska itse olen tosi laiska treenaamaan, niin se näkyy tuloksissa. Tai no, Päivihän sen puikoissa on nykyisin ;)

Masi-papan tavoitteena on voida yhtä hyvin kuin tähänkin asti :-)

Nyt takaisin jouluherkkujen pariin, koiratkin ovat saaneet lahjoja ja ruokamaistiaisia ;) Niiden vastapainoksi ollaan sitten tarvottu lumihangessa...

Susanna

Sähellystä kotikarkeloissa

2009-11-12T02:41:00.000-08:00

Kotikisat 8.11 menivät meiltä täysin penkin alle ja syy löytyy (mistäpä muualtakaan) kuin allekirjoittaneesta. Koirahan menee sinne minne sitä ohjaa ;) Kisapaikka ja olosuhteet olivat maanmainiot, kyseessä oli nimittäin n. +16 asteinen hiekkatekonurmipohjainen kuplahalli. Ihana kisata lämpimässä!

Eka rata oli Siimeksen hyppis, joka sisälsi muutamia hankalia kohtia. Ihan tehtävissä oleva rata kuitenkin :-) Ilmeisesti kiinnitin liikaa huomiota niihin hankaliin kohtiin, sillä virheitä pamahti niinkin yksinkertaisilta esteiltä kuin kepeiltä (helppo sisäänmenokulma, väärin sisään) ja aidalta (kielto). Kepeille vientini olisi pitänyt saada videolle, sillä se oli aivan karmea; en antanut koiralle tilaa juuri yhtään, joten eipä ihmekään että se menee jostain muusta välistä sisään. Toinen virhe tuli, kun jätin Ansan yhdessä pyörityskohdassa selän taakse ja sitten näen kun pikku koirani kipittää mun jaloissa kiinni tapittaen silmiin "niin minne pitikään mennä seuraavaksi?" Joo, siellä OLI sellainen pikkujuttu kuin aita hypättävänä.. Yliaikaakin tuli jonkun verran, joten tulos taisi olla 19 jotain.. :( Ainoa hyvä asia tällä radalla taisi olla oikein suoritettu rengas :D

Toiselle radalle (agirata) ajattelin skarpata ja rata vaikutti rataantutustumisessa tosi kivalta. Alussa oli pieni killeri kylläkin, kun putki oli laitettu mutkalle A:n alle ja putkeen piti siis mennä. Kun koiran jätti ekan esteen taakse (hyppy, muuri, putki), niin tarjolla oli ainoastaan A, ei sitä putkea, joten tarkkana sai olla. Tämä kohta meni hienosti meiltä kuitenkin, onneksi tällaisia vientejä on ollut paljon treeneissä. Mentiin rataa puhtaasti noin puoleen väliin ja mokasin pussilla meidän mahdollisuudet nollaan. Olisi pitänyt viedä tarkemmin (ei olla treenattu pussia piiiiitkään aikaan), mutta ekalla radalla Ansa irtosi putkeen hyvin, niin luulin sen tekevän samoin nytkin. Mutta ei. Kielto. Aloin ilmeisesti itse ennakoimaan seuraavaa käännöstä oikealle liian aikaisin, niin koira sitten huomasi tämän ja yritti kirmata perään, ettei vaan jää jälkeen. Tässä kohtaa alkoi kyllä v-käyrä nousta kelvottoman ohjauksen vuoksi, mutta mentiin hienosti melkein loppuun asti puhtaasti, jolloin mun hälläväliä-asenne aiheutti sen, että Ansa yhdessä vaiheessa karkasi A:lle ja hylkyhän siitä napsahti. Positiivista: Puhdas rengas ja kepit. :-)

Kisoista jäi kyllä päällimäisenä tunteena mieleen pettymys. Viime kisat ovat menneet mun oman jännittämisen kannalta tosi hyvin (ei ole jännittänyt niin paljon), mutta kotikisoissa jännitys kyllä tuplaantuu. Kehitystä on myös tapahtunut sen verran että tiedostan jo etukäteen radan todellisia ongelmakohtia ja osaan etsiä omasta ohjauksestani syitä epäonnistumisiin.. Nyt muutama päivä kisojen jälkeen harmistus alkaa haihtua ja tähtäimessä on jo seuraavat kisat. Hetken kävi kyllä mielessä agilityharrastuksen vaihto esimerkiksi runopiiriin tai muuhun vastaavaan..

Onkos kenelläkään blogin lukijoista koskaan ollut sellaista fiilistä, että joku muu harrastus (kuten esim. postimerkkien keräily) voisi olla mielekkäämpää? :-)

Ansalle nolla agilitykilpailusta

2009-10-18T09:48:00.000-07:00

Lauantaina oli ohjelmassa agilityä RimA-hallilla. Tarjolla oli kolme mukavaa rataa, joista kaksi ensimmäistä oli Rauno Virran käsialaa (hyppis+agi) ja viimeinen (agi) oli Seppo Savikon suunnittelema. Liikkeellä oli Ansan lisäksi pirset Luigi ja samojedi Keiju (eli Keksa kuten ohjaajakin radalla muutamaan otteeseen koiraansa käskytti) :-D

Tulossaldo oli meillä aika samanlainen kuin Mikkelissä. Ekalta radalta 5+vähän yliaikaa, toiselta radalta 0, ja vikalta HYL (väärä rata tällä kertaa).

Ekalla radalla kämmi tapahtui heti alussa. Ensin kaksi hyppyä melko suoraan ja sen jälkeen putki, joista piti mennä jälkimmäiseen päähän, ja molemmat päät olivat ekan esteen takaa kuitenkin tarjolla. En tiedä jännitinkö itse ko. kohdan vientiä jotenkin vai mitä siinä tapahtui, mutta sähläystä sen verran, että Ansa kielsi putkelta ja hukkasin sen hetkeksi selän taakse. Luulin että se kävi jo kurkkaamassa putken väärää päätä, mutta tämän jälkeen vaativa rata mentiin puhtaasti maaliin ja ihan kivalla temmolla, yllätys oli aika suuri kun kuulin että radalta tuli vaan 5 vp (luulin että hyllytettiin, en ollut varma että kerkesikö Ansa sinne putken väärään päähän), aikaa tuossa alun sähläyksessä turhaantui kyllä ihan liikaa ja meille taisi tulla lopulta jotain 7 sekuntia yliaikaa.. Meille vaikeat kohdat menivät kyllä tällä radalla ihan nappiin (mm. leikkasin takaa renkaalla :O, meinasi pieni paniikki iskeä kesken radan kun tajusin, että hemmetti, olen täysin väärällä puolella kuin miten suunnittelin tämän kohdan, ja jouduin vähän pakosti yrittämään takaaleikkausta). Ja onneksi Ansa sitten irtosi :D

Toinen rata oli sitten agirata. Vaikutti tosi mukavalta. Ja meni myös mukavasti. Mutta olisin voinut juosta itse paljon kovempaa ja vedättää Ansaa enemmän, enkä varmistella. Näiden omien himmailujen vuoksi sijoitus oli aika huono (15), mutta nolla mikä nolla. Tyytyväinen pitää olla. Ja noin suuressa maksiluokassa (52 osallistujaa) en todellakaan voi unelmoidakaan kärkipään sijoituksista Ansan kokoisen koiran kanssa.

Viimeinen rata oli myös tosi kiva, mutta alussa sählättiin niin, että Ansa pamahti puomille kun olisi pitänyt mennä putkeen =) Sepä oli sitten siinä, eli keskeytin radan. Tiedän omien fiilisteni lässähtävän täysin epäonnistumiseni myötä ja varsinkin näin radan alussa koen parhaimmaksi poistua radalta, enkä lähde väen vängällä tekemään sitä loppuun, ettei paketti leviä täysin käsiin. Näin jää parempi fiilis sekä itselle että koiralle. :)

Kiitokset matkaseuralaisille mukavasta seurasta :-) Seuraavaksi kisaillaankin sitten kotikisoissa.

Ensimmäinen nousunolla kakkosista!! :-)

2009-10-05T01:26:00.000-07:00

Eilinen oli sellainen päivä, ettei koiraharrastuksessa ihan äkkiseltään muistu samanlaista päivää mieleen. Aamuyöstä heräilin tuon tuosta ja ajattelin "ei herranjumala, ulkona sataa vettä kaatamalla, tuulee ja myrskyää ja meidän pitäisi muutaman tunnin kuluttua lähteä Mikkeliin ULKOKISOIHIN". Kello herätti ennen kuutta ja ennen seitsemää Helena tuli Tykin kanssa noutamaan meitä. Kun oltiin saatu sullottua koko tavara-arsenaali sadevaatteineen, tuoleineen, vaihtovaatteineen, eväineen jne. autoon, alkoi matka kohti Mikkeliä. Edelleen, vettä tuli kaatamalla ja pelotti ajella hirvien takia. Perille saavuttiin kuitenkin suunnitelmien mukaisesti yhdeksäksi. Tykin ensimmäinen rata alkoi 9.30. Vettä tuli edelleen kaatamalla ja koko kenttä oli mutavelliä. Onneksi me oltiin varustauduttu hyvin.

Ensimmäisenä siis jännitettiin maxi1-luokassa kilpailevan karjakoira Tykin ratoja. Eka rata Tykiltä oli oikein mukavaa katsottavaa :-) Toisessa ja kolmannessa alkoi vähän rimat sitten lennellä, vaikka paikoitellen oli jälleen mukavaa menoa. Kaikki osat kun loksahtavat tältä parivaljakolta kohdalleen, niin auta armias millaisia tuloksia sieltä tuleekaan :-)

Mun ja Ansan ensimmäinen rata alkoi vasta iltapäivällä klo 16 aikaa. Aamulla ruokin Ansan kisapaikalla ja tehtiin pieniä lenkkejä lämmön ylläpitämiseksi. Noin puolen päivän aikaan sadekin onneksi taukosi ja saatiin nauttia auringonpaisteesta. Vasta sitten illan viimeisen radan aikana taivas jälleen repesi.

Ansan eka rata oli tosi kiva. Itselläni oli kiva fiilis ja rata tuntui heti "omalta". Käännöksissä olen kuitenkin vielä auttamattomasti myöhässä ja niissä saataisiin myös nipistettyä vauhdista sekunteja pois, jos ne olisivat tiukempia. Kaikki meni kuitenkin kohdalleen, Ansa irtosi ja minä osasin kerrankin ohjata :-D Joten plakkariin tuli ensimmäinen nolla! Sitten alkoi kova jännittäminen, riitääkö meidän pikku-pököpään vauhti nousunollaan asti, mukana oli ihan sairaan nopeita bortsuja. Mutta liika vauhti tuottaa joskus herpaantumisia. Itse olin sitä mieltä, että tavoitteet olivat jo ylittyneet reilusti nollan myötä, mutta kyllä se jäisi kaivelemaan, jos se ei olisi nousunolla. Ja olihan se, voi sitä helpotuksen määrää, kun tuloksia kuulutettiin :-) Siellä meidän Ansun nimi koreili bortsu- ja belgivoittoisen kärjen tuntumassa :) Jee!

Toinen rata oli myös Wüthrichin käsialaa, tällä kertaa hyppis. Oltiin nollassa kiinni viimeiseen suoraan asti, jolloin otin kiellon putkelta :/ Olisi pitänyt ohjata pidemmälle! Ansa yritti tässä vaiheessa aloittaa mun rauhoittelun -> nenä maahan (yliaikaa tuli tästä muutama s.). Sain sen tsempattua takaisin ja loppurata mentiin hienosti puhtaasti maaliin. Toinen nolla oli niiiiiin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Tästä radasta jäi todella hyvä mieli :-)

Viimeisellä radalla tuomariksi vaihtui Lahikainen. Rata oli jälleen kiva. Päätin jo etukäteen, että jos alun vienti epäonnistuu niin, että Ansa hyppää renkaan kehikon välistä, niin kokeilen niin kauan, että se menee renkaan läpi ja sitten tulen radalta pois. Näin tehtiin :-) Itselläni ei enää motivaatio klo 19 aikoihin illalla ollut paras mahdollinen, joten päätin radan onnistuneeseen suoritukseen :-).

Kaiken kaikkiaan kisoista jäi tosi mukava mieli, vaikka päivä venyikin todella pitkäksi. Kotkalaisille sateli upeita tuloksia, mm. Mariannelle ja Lurulle kaksi nollavoittoa medi1-luokasta ja menolippu kakkosiin, onnea!! :)

Lahjattomat harjoittelee?!?

2009-09-21T05:55:00.000-07:00

Voi pahuksen pahus! Ilmoitin Ansan Mikkelin kisoihin 4.10 ja menin sitten sairastumaan kunnon flunssaan juuri silloin kuin olisi ollut mahdollista tehdä pieniä viimeistelytreenejä.. Keretään ehkä käymään yhdet treenit perjantaina 2.10 ja sitten sunnuntaina onkin jo kisat. Ei, tällä menolla ei todellakaan ole odotettavissa mitään tuloksia. Ansahan osaa, mutta ohjaaja liikkuu radalla pienenkin tauon jälkeen kuin puupökkelö. No, toivottavasti Helena on treenannut kovasti :-D

T. epätoivoinen, Finrexin-höyryissä oleva Susanna

Vekaranjärven MEJÄ-koe 13.9.2009, VOI1, 40p.

2009-09-13T23:10:00.000-07:00

Viikonloppuna oltiin MEJÄilemässä Vekaranjärvellä, lauantaina tehtiin jälkiä, sunnuntaina minä tuomaroin ja Ansa meni Päivin kanssa. Piti tosin aika kauan suostutella Päiviä menemään Ansan kanssa, sillä Miehikkälässä menoa ei voinut hyvällä tahdollakaan kutsua jäljestämiseksi ja huomasi selvästi, että Ansa veti Päiviä ihan 6-0. Siitä seurasikin sitten Ansan ja Päivin välille kunnon jääkausi, koira ei ole saanut minkäänlaista huomiota varmaan kuukauteen. Ja tämän kyllä huomasi jo viime viikonlopun treeneissä. Oli muuten nöyrää koiraa ja meni jopa ihan kuuliaisesti.

Pientä itsepäisyyttä oli tuomarin mukaan havaittavissa tälläkin jäljellä, ja välillä oli ollut pientä tahtojen taistelua (meno kuitenkin täysin erilaista kuin Miehikkälässä heinäkuussa) mutta makausten merkkaus oli ollut ihan hyvää (merkkasi kolme tosi hyvin, yhden ohitti) ja katko tosi sujuvasti jne. Jäljellä oli ollut koeaamuna metsäkoneita hommissa ja ne oli tehnyt uusia uria ja risukasoja sinne. Opaskin oli kuulemma katsonut, että onko tämä sama jälki ollenkaan kuin mitä eilen tehtiin. Nämä tekijät aiheuttivat pientä pyöritystä. Jostain syystä Ansa myös oli katsellut miesopasta siihen malliin välillä, että "mitäs toi täällä tekee?". Eipä kyllä mitään hajua että miksi se niin on tehnyt, vaikea noiden aivoituksia on välillä tulkita. Ei Ansalla kyllä ennen ole ollut mitään miehiä vastaan. :-)

Tähän on ihan hyvä päättää tämä MEJÄ-kausi, niin tuomarointien ja kokeissa käymisenkin suhteen. Kesä on ollut melko rankka kaikkine kursseineen, sekä harjoitus- ja koearvosteluineen. Ensi kesänä sitten taas. Toki treenaaminen jatkuu vielä, mutta koetoiminta on meiltä tältä syksyltä ohitse..

Viikon treeneistä

2009-09-06T09:22:00.000-07:00

Tiistaina oltiin taas agilitytreeneissä. Tällä kertaa oli Helenan koulutusvuoro.

Tehtiin muutamaa radanpätkää, jotka sisälsivät jos jonkinlaista kommervenkkiä hankaline keppikulmineen, välistävetoineen ja takaaleikkauksineen. Mun ja Ansan treeni meni tosi hyvin. Ainoa pieni miinus on se, että Ansa hyppää todella pitkälle (tai eihän se oikeastaan miinus ole, pitää olla tyytyväinen kun noin pienellä maksikoiralla on niin hyvä hyppytekniikka, eikä maksihypyt tee ollenkaan tiukkaa), ja näihin laajoihin kaarroksiin uppoaa tietenkin kisoissa kallisarvoisia sekunnin sadasosia ;) Hinkattiin sitten yhtä kohtaa ja pikkuhiljaa oikealla omalla sijoittumisella ja erittäin napakalla "tästästäs"-käskytyksellä Ansa alkoi kääntyä jo esteen päällä paremmin ja tehdä tiukempia kurveja. Toisella radalla Helena sai ottaa Ansan ohjakset, sillä olen joskus heittänyt ilmaan ajatuksen, että Helena saa kokeilla sitä joskus kisoissa. Nyt kun sellainen mahdollisuus olisi esim. Mikkelissä 4.10, niin sitä suuremmalla syyllä tehtiin tällainen ohjaajanvaihdos. Erittäin hyvin yhteistyö sujui parivaljakolta, ei voinut kuin katsella ihastuksesta mykkänä! Mikkelissä siis 3 starttia, ja luultavasti ainakin yksi niistä Hellulle. Mä en kyllä silloin voi mennä radanreunalle seurailemaan menoa, sen verran Ansa on mun perään.

Ai niin, joudutaan ilmeisesti vaihtamaan nyt ryhmää ensi kevääseen asti. :-(Mulla loppuu nyt syyslukukaudella yksi luento klo 18 Helsingissä, joten en sitten mitenkään kerkeä tiistaisin reenaamaan. No, uusi ryhmä on jo katsottuna ja se on Astan ja Ramin perjantain ryhmä.

Tänään sitten MEJÄ-treenit Pyhtäällä. Tähtäimessä on kokeet viikon päästä Kouvolassa Vekaranjärvellä. Päivi on jälleen Ansan ohjaksissa, sillä minä tuomaroin ko. kokeessa. Tänään tehtiin tuore täyspitkä VOI-jälki kaatosateessa erittäin hirvirikkaaseen maastoon. Yhteistyö oli mukavan hiljaista (koiralle ei sanottu mitään koko jäljen aikana, ei edes alkumakauksella). Katkos ekalla kulmalla pienellä rengastuksella, toinen kulma erittäin tarkasti jälkeä pitkin, kolmannella pieni taustan tarkistus. Makauksista merkkasi kaikki, ja merkkasi niin hyvin, että mun mielestä pysähdys olisi saanut olla lyhyempi, sillä etenevyys kärsii jos koira jää aterioimaan makaukselle liian pitkäksi aikaa. Lopussa huomasi, että Ansa vähän väsähti, viimeinen osuus mentiin aaltoillen jäljen molemmin puolin. Pitäisi siis treenata enemmän pidemmillä jäljillä. Mieluusti ihan reilun mittaisilla, jotta se normaali voi-jälki ei sitten tuntuisi niin pitkältä ja into säilyisi loppuun asti.

Lazy sunday :-)

2009-08-30T09:38:00.000-07:00

Tänään ollaan vaan laiskoteltu. ;-) Ensi viikonloppu menee mulla muuttopuuhissa (muutan Kotkansaarelle yksiöön) joten ihan hyväkin lepäillä että jaksaa sitten muuttaa. Käytiin kuitenkin koirien kanssa tekemässä reipas metsälenkki, Ansalle viiden damin hakuruutu, jonka se selvitti helposti, olisi varmaan jatkanut vielä mielellään. Virtaa oli kuin pienessä kylässä :-) Masikin sai tehdä helppoja noutoja ja se jäljesti helpossa maastossa myös pienen damijäljen. Alla muutama kuva mm. meidän innokkaista mustikansyöjistä. Ensi viikolle on suunnitteilla MEJÄ-treeniä, sillä Ansa on menossa 13.9 kokeeseen. Toivottavasti työskentely maittaa vähän paremmin kuin Miehikkälän kokeessa heinäkuussa.

Sarjassamme loistavia otoksia ;D Ei tainnut kuvaaja pysyä nopean koiran tahdissa

Ylituomarioikeudet, kisarapsaa agilityn iltakisoista, Toller Show, koirien synttärit jne.

2009-08-27T10:01:00.000-07:00

Onpas taas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta on tässä ollut kiireitäkin. Työt, koirat, sekä etenkin laitoksemme muuton (Kouvolasta Helsinkiin) aiheuttama epäselvyys tulevan lukuvuoden kursseista ovat omiaan kohottamaan verenpainetta. Vajaa kuukausi enää koulun alkuun, eikä mulla ole hajuakaan, että mitä kursseja oikein kannattaisi ottaa!? Tiedekuntaa ei tosiaan voi syyttää liiasta informaation jakamisesta, päin vastoin, mitään informaatiota ei olla ko. tahon osalta saatu. Helpointa olisi varmaan pitää välivuosi ;)

Jos sitten siirrytään näistä koulujutuista harrasteisiin, niin minusta tuli virallisesti MEJÄ-ylituomari 28.7.2009, jolloin SKL vahvisti oikeuteni. :-) Kiva saada hieman yli puoli vuotta kestänyt kouluttautumisprojekti (johon siis sisältyi koulutukseen hakeutuminen ja koulutus kaikkine eri vaiheineen) päätökseen ja päästä nyt tositoimiin.

Päätin heinäkuun treenitauosta huolimatta ilmoittaa Ansan oman seuran agin iltakisoihin, joissa tuli myös talkoitua rakettina. Radat olivat Pertti Siimeksen käsialaa ja mielestäni tosi kivat kakkosen radat, sopivasti haastetta ;-) Meillä meni muuten hyvin, mutta ekalla radalla Ansa olisi halunnut tehdä tuttavuutta tuomarin ja ratahenkilöiden kanssa (argh!) ja tuloksena oli ekalta radalta jonkin verran yliaikaa, ja pari pikkuvirhettä, rima ja jokunen kielto kun olin taas jälleen kerran jotenkin väärin sijoittunut radalla. Toinen rata olikin sitten jo huomattavasti parempi, ja tuloksena muistaakseni kymppi radalta. Nyt päästäänkin taas treenaamisen makuun ja lokakuussa ajattelin lähteä taas kisoihin. Silloin olisi muutamat kolmen radan kisat ja mm. seuranmestikset.

Koirat ovat ehtineet tämän päivitystauon aikana täyttää vuosia. Ansalle pamahti vuosia mittariin seitsemän ja Masille jo yksitoista! Masi voi ikäisekseen todella hienosti, mutta on valitettavasti jo sokeutunut. Pärjäilee kuitenkin hyvin tutussa ympäristössä :-) Harmi vaan, ettei Ansassa todellakaan ole yhtään opaskoiran vikaa. Kultsu"serkku" Tessa taas on ottanut velvollisuudekseen huolehtia Masista metsälenkeillä ja se pitää kovasti huolta, että Masi pysyy mukana ja pääsee kulkemaan :) Masi oli synttäripäivänään meidän mukana TollerShowssa turisteilemassa synttäripäivänään ja pääsi tapaamaan kasvattajaansa pitkästä aikaa :-) Me puolestamme tavattiin Ansan Kerttu-sisko monen vuoden tauon jälkeen. Ja minä pääsin ihanan Kertun kanssa pyörähtämään kehäänkin, saatiin käyttöluokasta EH. Alla muutama kuva Kertusta:

Uusi blogi + kuulumisia

2009-07-22T05:53:00.000-07:00

Meni totaalisesti hermot vuodatuksen kanssa (kirjautumisongelmia jatkuvasti), joten päätin sitten vaihtaa palveluntarjoajaa kokonaan. Kokeillaanpa miten tämä pelittää..

Eli kulunut viikonvaihde kului erittäin helteisissä tunnelmissa Miehikkälässä, jossa pidimme kokeen Länsi-Kymen Kennelyhdistyksen ja flattikerhon nimissä. Lauantai oli meillä suht helppo, kun kävimme vaan verettämässä edellisenä viikonloppuna suunnistamamme jäljen. No, kuuma tuli silti, mittari näytti jotain + 25 c koko päivän ;-) Viime vuoden puolella kun suunnittelimme koetta, ajattelimme, että pidetään nyt tänä vuonna viikkoa aikaisemmin kuin Meripäivät on, mutta kappas, aikaistivat sitten niitä Meripäiviä, joten ne karkelot jäi sitten välistä tänäkin vuonna..

Ansakin oli toki mukana kokeessa, tällä kertaa lainaohjaajan eli Päivin kanssa. Treeneissä tämä parivaljakko teki todella hienoa työtä, mutta valitettavasti Ansan touhuilulla sunnuntaiaamun 2. jäljellä ei ollut mitään tekemistä jäljestämisen kanssa. Itse inhoan kaikenlaista tekosyiden ja selitysten keksintää koiran toimimattomuudelle, joten sanonpahan vaan, että koiraa ei yksinkertaisesti voinut vähempää kiinnostaa. Toisaalta, en osaa edes olla pettynyt, sillä tiedän, ettei koirat ole koneita ja kokeita tulee uusia. Ansan tavoitteethan on MEJÄ:ssä jo täysin saavutettu. Arvostelun lause "tänään muut huvittelut metsässä kiinnosti enemmän" pitää täysin paikkansa. Kokeessa iloittiin kuitenkin täysillä Pertin & Inton, sekä Nean & Kassun onnistumisista, molemmille parivaljakoille se ensimmäinen avoykkönen, hienoa!

Eräs mainitsemisen arvoinen seikka on myös toinen hyväksytty koearvostelu, jonka suoritin myös Miehikkälän kokeessa sunnuntaina. Paperit ovat jo matkalla Kennelliittoon ;-)

Alla vielä kuva Masista, joka sunnuntaipäivänä nautiskeli hellepäivästä uiden paljon Elinan kanssa. :-)

2009-06-21T06:09:00.000-07:00

Juhannusviikon tohinoita
21.06.2009 - 17:01
Tiistaina pakkasin Masin autoon ja hurautin kohti Anjalan eläinlääkäriasemaa. Olin tiiraillut papparaisen suuhun ja huomannut hammaskiven vallanneen hampaiden pinta-alaa ihan "mukavasti", joten tarvittiin perusteellista putsausta. Itse haluan kyllä viimeiseen asti välttää "turhia" vanhan koiran rauhoittamisia, mutta totesin, että parempi se on nyt tehdä, eikä esim. vuoden päästä, jolloin Masi on taas vuoden vanhempi ja hampaatkin saattavat olla jo huonossa kunnossa. Masihan kävi viime huhtikuussa verikokeissa, jossa todettiin kaikkien arvojen olevan kunnossa, joten sillä lailla hyvillä mielin se saatettiin nukuttaa toimenpiteen ajaksi.
Putsaus ja narkoosi sujuivat hyvin. Jotta enää ei tarvitsisi turvautua narkoosissa tehtävään puhdistukseen, ostin PlaqueOff-nimistä levävalmistetta, jonka pitäisi ehkäistä hammaskiveltä. Onko kenelläkään kokemuksia siitä? Vaikutti ihan kokeilemisen arvoiselta. Pieni purkki maksoi jotain 19 €, mutta siitä riittää puoleksi vuodeksi.
Juhannuskin oli ja meni, suunnitelmissa oli tehdä jäljet koirille, mutta laiskuus iski, ja otettiin vaan rennosti koko jussi :-) Tiistaina päästään vihdoin ja viimein agilitytreeneihin mun sairastaman angiinan ja sitä seuranneen antibioottikuurin jälkeen. TOSI kivaa sairastella kesällä :/

Kurssi takanapäin

2009-05-26T11:22:00.000-07:00

Viime viikonloppu vierähti MEJÄ:n yt-kurssilla Luumäellä perjantaista sunnuntaihin ja kotiinviemiseksi kurssilta tulikin rutkasti uutta oppia lajista ja etenkin sitä "syvempää" otetta lajin kiemuroihin, jota kurssilta erityisesti odotinkin.
Kotiinviemisenä tuli myös kurssitodistus, jonka myötä olen nyt sitten MEJÄ:n ylituomarikokelas ja harjoitusarvostelujen ja koearvostelujen myötä minusta tulee ylituomari. Suurkiitos kaikille kouluttajille erittäin antoisasta viikonlopusta ja loistaville kurssikavereille myös!
Vaikuttaa siltä, että kesä alkaa kolkutella ovella. Itse olen saanut kouluhommani yhtä tenttiä vaille päätökseen tältä kesältä, kyllä tuntuu mukavalta! Tänään helteisellä päivälenkillä käytettiin siskoni kanssa koirat uimassa ja ostettiin ohikulkumatkalla jätskit kaupasta. Koiratkin saivat tällä kertaa omat Eskimo-puikkonsa ja voi että se olikin herkkua! Ansa "nautiskeli" jäätelöstään ruhtinaalliset kaksi sekuntia ja siirtyi sen jälkeen kerjäämään meidän ihmisten omia. Eipä Masillakaan kauaa mennyt kunnes jätski oli tuulensuojassa