Sähellystä kotikarkeloissa

Kotikisat 8.11 menivät meiltä täysin penkin alle ja syy löytyy (mistäpä muualtakaan) kuin allekirjoittaneesta. Koirahan menee sinne minne sitä ohjaa ;) Kisapaikka ja olosuhteet olivat maanmainiot, kyseessä oli nimittäin n. +16 asteinen hiekkatekonurmipohjainen kuplahalli. Ihana kisata lämpimässä!

Eka rata oli Siimeksen hyppis, joka sisälsi muutamia hankalia kohtia. Ihan tehtävissä oleva rata kuitenkin :-) Ilmeisesti kiinnitin liikaa huomiota niihin hankaliin kohtiin, sillä virheitä pamahti niinkin yksinkertaisilta esteiltä kuin kepeiltä (helppo sisäänmenokulma, väärin sisään) ja aidalta (kielto). Kepeille vientini olisi pitänyt saada videolle, sillä se oli aivan karmea; en antanut koiralle tilaa juuri yhtään, joten eipä ihmekään että se menee jostain muusta välistä sisään. Toinen virhe tuli, kun jätin Ansan yhdessä pyörityskohdassa selän taakse ja sitten näen kun pikku koirani kipittää mun jaloissa kiinni tapittaen silmiin "niin minne pitikään mennä seuraavaksi?" Joo, siellä OLI sellainen pikkujuttu kuin aita hypättävänä.. Yliaikaakin tuli jonkun verran, joten tulos taisi olla 19 jotain.. :( Ainoa hyvä asia tällä radalla taisi olla oikein suoritettu rengas :D

Toiselle radalle (agirata) ajattelin skarpata ja rata vaikutti rataantutustumisessa tosi kivalta. Alussa oli pieni killeri kylläkin, kun putki oli laitettu mutkalle A:n alle ja putkeen piti siis mennä. Kun koiran jätti ekan esteen taakse (hyppy, muuri, putki), niin tarjolla oli ainoastaan A, ei sitä putkea, joten tarkkana sai olla. Tämä kohta meni hienosti meiltä kuitenkin, onneksi tällaisia vientejä on ollut paljon treeneissä. Mentiin rataa puhtaasti noin puoleen väliin ja mokasin pussilla meidän mahdollisuudet nollaan. Olisi pitänyt viedä tarkemmin (ei olla treenattu pussia piiiiitkään aikaan), mutta ekalla radalla Ansa irtosi putkeen hyvin, niin luulin sen tekevän samoin nytkin. Mutta ei. Kielto. Aloin ilmeisesti itse ennakoimaan seuraavaa käännöstä oikealle liian aikaisin, niin koira sitten huomasi tämän ja yritti kirmata perään, ettei vaan jää jälkeen. Tässä kohtaa alkoi kyllä v-käyrä nousta kelvottoman ohjauksen vuoksi, mutta mentiin hienosti melkein loppuun asti puhtaasti, jolloin mun hälläväliä-asenne aiheutti sen, että Ansa yhdessä vaiheessa karkasi A:lle ja hylkyhän siitä napsahti. Positiivista: Puhdas rengas ja kepit. :-)

Kisoista jäi kyllä päällimäisenä tunteena mieleen pettymys. Viime kisat ovat menneet mun oman jännittämisen kannalta tosi hyvin (ei ole jännittänyt niin paljon), mutta kotikisoissa jännitys kyllä tuplaantuu. Kehitystä on myös tapahtunut sen verran että tiedostan jo etukäteen radan todellisia ongelmakohtia ja osaan etsiä omasta ohjauksestani syitä epäonnistumisiin.. Nyt muutama päivä kisojen jälkeen harmistus alkaa haihtua ja tähtäimessä on jo seuraavat kisat. Hetken kävi kyllä mielessä agilityharrastuksen vaihto esimerkiksi runopiiriin tai muuhun vastaavaan..

Onkos kenelläkään blogin lukijoista koskaan ollut sellaista fiilistä, että joku muu harrastus (kuten esim. postimerkkien keräily) voisi olla mielekkäämpää? :-)