Hyvää Joulua! :-)

Näin joulupyhien aikaan muistin, että meillä on tällainen blogikin olemassa ja päätin saman tien päivittää vähän kuulumisia ;-)

Koirille kuuluu hyvää, ollaan Ansan kanssa oltu tauolla agilitystä vähän yli kuukauden verran ja joulun jälkeen aloitetaan taas treenaus innoissamme. Joululomalla onkin sitten hyvin aikaa kohottaa neidin kuntoa ja juoksuttaa sitä umpihangessa pallon perässä. Fyssarillekin pitäisi päästä, mutta vakiofyssarimme on niin kiireinen, että aikoja saa usein vasta monen kuukauden päähän, ja sekös tällaista vuorotyöläistä harmittaa.. No, täytynee heti joulun jälkeen olla Mirkaan yhteydessä ja jäädä vaikka peruutusjonoon, jos saisi ajan sitä kautta vähän nopeammin.

Masi voi hyvin :-) Pappa on kylläkin täysin sokeutunut, mutta mennä porskuttaa tutuissa ympäristöissä hyvin ja kuulo pelaa paremmin kuin hyvin. Masi nauttii suunnattomasti pakkaskeleistä ja sillä on kova lenkkeilyinto päällä. Välillä täytyy ihan kiirettä pitää että tahdissa pysyy mukana ;)

Joka vuosi minulla on ollut tapana tehdä vähän yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja kaipa sellainen täytyy nytkin tehdä, vaikka loppuvuosi on ollut allekirjoittaneella erittäin kiireinen töiden ja viimeisen koulurutistuksen takia. Sivujen päivittelyt ovat jääneet tosi vähälle, enkä tänä vuonna lähettänyt yhden ainutta joulukorttia kenellekään, pahoittelut siitä. Ja tuhannet kiitokset kaikille ketkä hienoja joulukortteja lähettelivät sähköpostitse yms. :)

Eli viime vuoden lopulla suunnittelin, että käytäisiin Ansan kanssa tänä vuonna enemmän näyttelyissä, ei toteutunut ;) Eli yksi (koti)näyttely käytiin, Kotkan Kv kesäkuussa ja sieltä napsahti kiva paras narttu 3-sijoitus.

Agilityssä kisailtiin jonkun verran. En tiedä mistä johtuu, mutta mun "kisapiikki" sattuu olemaan yleensä enemmänkin syksyisin. Kaksi nollaa saatiin agilityradoilta tahkottua, ja toinen niistä oli LUVA-nolla. Viime vuonna asetin tavoitteeksi kolmosiin nousun, eikä me nyt siitä loppujen lopuksi kovin kauas jääty. Jos oltaisiin enemmän kisattu, niin kuka tietää ;) Tärkeintä oli, että syksyn kisoissa kisajännitys alkoi jostain tuntemattomasta syystä lieventyä, ja saatiin hyvää fiilistä radoille.

MEJÄ:ssä on tainnut lähinnä emäntä olla aktiivinen! Kävihän Ansakin muutamat kokeet, tuloksina VOI1, 2 x VOI2, sekä VOI-. Emäntä sen sijaan pätevöity MEJÄ:n ylituomariksi ja arvosteli syksyllä muutamat kokeet. Kokeissa tuli käytyä ilman koiraa tekemässä harjoitus- ja koearvostelut, jotka sujuivat tosi hyvin.

Tulevana vuonna 2010 jatkamme varmasti Ansan kanssa agilityn parissa. Ihan Ansan oman kunnon mukaan mennään, eli niin kauan kuin se nauttii tekemisestä ja kykenee vaivatta hyppäämään maksihyppyjä, niin jatkamme myös kisaamista. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Ansa täyttää ensi vuonna jo 8 vuotta, eikä siis ole enää ihan nuori koira.

MEJÄ:ssä emäntä jatkaa tuomarointeja (koekiintiö on ollut jo hyvän aikaa täynnä :D) ja Ansakin starttailee muutamissa kokeissa, ilman tulospaineita. Ansa vaatisi ohjaajan, jolla on pitkää pinnaa opettaa sille jälkiuskollisuutta, ja koska itse olen tosi laiska treenaamaan, niin se näkyy tuloksissa. Tai no, Päivihän sen puikoissa on nykyisin ;)

Masi-papan tavoitteena on voida yhtä hyvin kuin tähänkin asti :-)

Nyt takaisin jouluherkkujen pariin, koiratkin ovat saaneet lahjoja ja ruokamaistiaisia ;) Niiden vastapainoksi ollaan sitten tarvottu lumihangessa...

Susanna

Sähellystä kotikarkeloissa

Kotikisat 8.11 menivät meiltä täysin penkin alle ja syy löytyy (mistäpä muualtakaan) kuin allekirjoittaneesta. Koirahan menee sinne minne sitä ohjaa ;) Kisapaikka ja olosuhteet olivat maanmainiot, kyseessä oli nimittäin n. +16 asteinen hiekkatekonurmipohjainen kuplahalli. Ihana kisata lämpimässä!

Eka rata oli Siimeksen hyppis, joka sisälsi muutamia hankalia kohtia. Ihan tehtävissä oleva rata kuitenkin :-) Ilmeisesti kiinnitin liikaa huomiota niihin hankaliin kohtiin, sillä virheitä pamahti niinkin yksinkertaisilta esteiltä kuin kepeiltä (helppo sisäänmenokulma, väärin sisään) ja aidalta (kielto). Kepeille vientini olisi pitänyt saada videolle, sillä se oli aivan karmea; en antanut koiralle tilaa juuri yhtään, joten eipä ihmekään että se menee jostain muusta välistä sisään. Toinen virhe tuli, kun jätin Ansan yhdessä pyörityskohdassa selän taakse ja sitten näen kun pikku koirani kipittää mun jaloissa kiinni tapittaen silmiin "niin minne pitikään mennä seuraavaksi?" Joo, siellä OLI sellainen pikkujuttu kuin aita hypättävänä.. Yliaikaakin tuli jonkun verran, joten tulos taisi olla 19 jotain.. :( Ainoa hyvä asia tällä radalla taisi olla oikein suoritettu rengas :D

Toiselle radalle (agirata) ajattelin skarpata ja rata vaikutti rataantutustumisessa tosi kivalta. Alussa oli pieni killeri kylläkin, kun putki oli laitettu mutkalle A:n alle ja putkeen piti siis mennä. Kun koiran jätti ekan esteen taakse (hyppy, muuri, putki), niin tarjolla oli ainoastaan A, ei sitä putkea, joten tarkkana sai olla. Tämä kohta meni hienosti meiltä kuitenkin, onneksi tällaisia vientejä on ollut paljon treeneissä. Mentiin rataa puhtaasti noin puoleen väliin ja mokasin pussilla meidän mahdollisuudet nollaan. Olisi pitänyt viedä tarkemmin (ei olla treenattu pussia piiiiitkään aikaan), mutta ekalla radalla Ansa irtosi putkeen hyvin, niin luulin sen tekevän samoin nytkin. Mutta ei. Kielto. Aloin ilmeisesti itse ennakoimaan seuraavaa käännöstä oikealle liian aikaisin, niin koira sitten huomasi tämän ja yritti kirmata perään, ettei vaan jää jälkeen. Tässä kohtaa alkoi kyllä v-käyrä nousta kelvottoman ohjauksen vuoksi, mutta mentiin hienosti melkein loppuun asti puhtaasti, jolloin mun hälläväliä-asenne aiheutti sen, että Ansa yhdessä vaiheessa karkasi A:lle ja hylkyhän siitä napsahti. Positiivista: Puhdas rengas ja kepit. :-)

Kisoista jäi kyllä päällimäisenä tunteena mieleen pettymys. Viime kisat ovat menneet mun oman jännittämisen kannalta tosi hyvin (ei ole jännittänyt niin paljon), mutta kotikisoissa jännitys kyllä tuplaantuu. Kehitystä on myös tapahtunut sen verran että tiedostan jo etukäteen radan todellisia ongelmakohtia ja osaan etsiä omasta ohjauksestani syitä epäonnistumisiin.. Nyt muutama päivä kisojen jälkeen harmistus alkaa haihtua ja tähtäimessä on jo seuraavat kisat. Hetken kävi kyllä mielessä agilityharrastuksen vaihto esimerkiksi runopiiriin tai muuhun vastaavaan..

Onkos kenelläkään blogin lukijoista koskaan ollut sellaista fiilistä, että joku muu harrastus (kuten esim. postimerkkien keräily) voisi olla mielekkäämpää? :-)

Ansalle nolla agilitykilpailusta

Lauantaina oli ohjelmassa agilityä RimA-hallilla. Tarjolla oli kolme mukavaa rataa, joista kaksi ensimmäistä oli Rauno Virran käsialaa (hyppis+agi) ja viimeinen (agi) oli Seppo Savikon suunnittelema. Liikkeellä oli Ansan lisäksi pirset Luigi ja samojedi Keiju (eli Keksa kuten ohjaajakin radalla muutamaan otteeseen koiraansa käskytti) :-D

Tulossaldo oli meillä aika samanlainen kuin Mikkelissä. Ekalta radalta 5+vähän yliaikaa, toiselta radalta 0, ja vikalta HYL (väärä rata tällä kertaa).

Ekalla radalla kämmi tapahtui heti alussa. Ensin kaksi hyppyä melko suoraan ja sen jälkeen putki, joista piti mennä jälkimmäiseen päähän, ja molemmat päät olivat ekan esteen takaa kuitenkin tarjolla. En tiedä jännitinkö itse ko. kohdan vientiä jotenkin vai mitä siinä tapahtui, mutta sähläystä sen verran, että Ansa kielsi putkelta ja hukkasin sen hetkeksi selän taakse. Luulin että se kävi jo kurkkaamassa putken väärää päätä, mutta tämän jälkeen vaativa rata mentiin puhtaasti maaliin ja ihan kivalla temmolla, yllätys oli aika suuri kun kuulin että radalta tuli vaan 5 vp (luulin että hyllytettiin, en ollut varma että kerkesikö Ansa sinne putken väärään päähän), aikaa tuossa alun sähläyksessä turhaantui kyllä ihan liikaa ja meille taisi tulla lopulta jotain 7 sekuntia yliaikaa.. Meille vaikeat kohdat menivät kyllä tällä radalla ihan nappiin (mm. leikkasin takaa renkaalla :O, meinasi pieni paniikki iskeä kesken radan kun tajusin, että hemmetti, olen täysin väärällä puolella kuin miten suunnittelin tämän kohdan, ja jouduin vähän pakosti yrittämään takaaleikkausta). Ja onneksi Ansa sitten irtosi :D

Toinen rata oli sitten agirata. Vaikutti tosi mukavalta. Ja meni myös mukavasti. Mutta olisin voinut juosta itse paljon kovempaa ja vedättää Ansaa enemmän, enkä varmistella. Näiden omien himmailujen vuoksi sijoitus oli aika huono (15), mutta nolla mikä nolla. Tyytyväinen pitää olla. Ja noin suuressa maksiluokassa (52 osallistujaa) en todellakaan voi unelmoidakaan kärkipään sijoituksista Ansan kokoisen koiran kanssa.

Viimeinen rata oli myös tosi kiva, mutta alussa sählättiin niin, että Ansa pamahti puomille kun olisi pitänyt mennä putkeen =) Sepä oli sitten siinä, eli keskeytin radan. Tiedän omien fiilisteni lässähtävän täysin epäonnistumiseni myötä ja varsinkin näin radan alussa koen parhaimmaksi poistua radalta, enkä lähde väen vängällä tekemään sitä loppuun, ettei paketti leviä täysin käsiin. Näin jää parempi fiilis sekä itselle että koiralle. :)

Kiitokset matkaseuralaisille mukavasta seurasta :-) Seuraavaksi kisaillaankin sitten kotikisoissa.

Ensimmäinen nousunolla kakkosista!! :-)

Eilinen oli sellainen päivä, ettei koiraharrastuksessa ihan äkkiseltään muistu samanlaista päivää mieleen. Aamuyöstä heräilin tuon tuosta ja ajattelin "ei herranjumala, ulkona sataa vettä kaatamalla, tuulee ja myrskyää ja meidän pitäisi muutaman tunnin kuluttua lähteä Mikkeliin ULKOKISOIHIN". Kello herätti ennen kuutta ja ennen seitsemää Helena tuli Tykin kanssa noutamaan meitä. Kun oltiin saatu sullottua koko tavara-arsenaali sadevaatteineen, tuoleineen, vaihtovaatteineen, eväineen jne. autoon, alkoi matka kohti Mikkeliä. Edelleen, vettä tuli kaatamalla ja pelotti ajella hirvien takia. Perille saavuttiin kuitenkin suunnitelmien mukaisesti yhdeksäksi. Tykin ensimmäinen rata alkoi 9.30. Vettä tuli edelleen kaatamalla ja koko kenttä oli mutavelliä. Onneksi me oltiin varustauduttu hyvin.

Ensimmäisenä siis jännitettiin maxi1-luokassa kilpailevan karjakoira Tykin ratoja. Eka rata Tykiltä oli oikein mukavaa katsottavaa :-) Toisessa ja kolmannessa alkoi vähän rimat sitten lennellä, vaikka paikoitellen oli jälleen mukavaa menoa. Kaikki osat kun loksahtavat tältä parivaljakolta kohdalleen, niin auta armias millaisia tuloksia sieltä tuleekaan :-)

Mun ja Ansan ensimmäinen rata alkoi vasta iltapäivällä klo 16 aikaa. Aamulla ruokin Ansan kisapaikalla ja tehtiin pieniä lenkkejä lämmön ylläpitämiseksi. Noin puolen päivän aikaan sadekin onneksi taukosi ja saatiin nauttia auringonpaisteesta. Vasta sitten illan viimeisen radan aikana taivas jälleen repesi.

Ansan eka rata oli tosi kiva. Itselläni oli kiva fiilis ja rata tuntui heti "omalta". Käännöksissä olen kuitenkin vielä auttamattomasti myöhässä ja niissä saataisiin myös nipistettyä vauhdista sekunteja pois, jos ne olisivat tiukempia. Kaikki meni kuitenkin kohdalleen, Ansa irtosi ja minä osasin kerrankin ohjata :-D Joten plakkariin tuli ensimmäinen nolla! Sitten alkoi kova jännittäminen, riitääkö meidän pikku-pököpään vauhti nousunollaan asti, mukana oli ihan sairaan nopeita bortsuja. Mutta liika vauhti tuottaa joskus herpaantumisia. Itse olin sitä mieltä, että tavoitteet olivat jo ylittyneet reilusti nollan myötä, mutta kyllä se jäisi kaivelemaan, jos se ei olisi nousunolla. Ja olihan se, voi sitä helpotuksen määrää, kun tuloksia kuulutettiin :-) Siellä meidän Ansun nimi koreili bortsu- ja belgivoittoisen kärjen tuntumassa :) Jee!

Toinen rata oli myös Wüthrichin käsialaa, tällä kertaa hyppis. Oltiin nollassa kiinni viimeiseen suoraan asti, jolloin otin kiellon putkelta :/ Olisi pitänyt ohjata pidemmälle! Ansa yritti tässä vaiheessa aloittaa mun rauhoittelun -> nenä maahan (yliaikaa tuli tästä muutama s.). Sain sen tsempattua takaisin ja loppurata mentiin hienosti puhtaasti maaliin. Toinen nolla oli niiiiiin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Tästä radasta jäi todella hyvä mieli :-)

Viimeisellä radalla tuomariksi vaihtui Lahikainen. Rata oli jälleen kiva. Päätin jo etukäteen, että jos alun vienti epäonnistuu niin, että Ansa hyppää renkaan kehikon välistä, niin kokeilen niin kauan, että se menee renkaan läpi ja sitten tulen radalta pois. Näin tehtiin :-) Itselläni ei enää motivaatio klo 19 aikoihin illalla ollut paras mahdollinen, joten päätin radan onnistuneeseen suoritukseen :-).

Kaiken kaikkiaan kisoista jäi tosi mukava mieli, vaikka päivä venyikin todella pitkäksi. Kotkalaisille sateli upeita tuloksia, mm. Mariannelle ja Lurulle kaksi nollavoittoa medi1-luokasta ja menolippu kakkosiin, onnea!! :)

Lahjattomat harjoittelee?!?

Voi pahuksen pahus! Ilmoitin Ansan Mikkelin kisoihin 4.10 ja menin sitten sairastumaan kunnon flunssaan juuri silloin kuin olisi ollut mahdollista tehdä pieniä viimeistelytreenejä.. Keretään ehkä käymään yhdet treenit perjantaina 2.10 ja sitten sunnuntaina onkin jo kisat. Ei, tällä menolla ei todellakaan ole odotettavissa mitään tuloksia. Ansahan osaa, mutta ohjaaja liikkuu radalla pienenkin tauon jälkeen kuin puupökkelö. No, toivottavasti Helena on treenannut kovasti :-D

T. epätoivoinen, Finrexin-höyryissä oleva Susanna

Vekaranjärven MEJÄ-koe 13.9.2009, VOI1, 40p.

Viikonloppuna oltiin MEJÄilemässä Vekaranjärvellä, lauantaina tehtiin jälkiä, sunnuntaina minä tuomaroin ja Ansa meni Päivin kanssa. Piti tosin aika kauan suostutella Päiviä menemään Ansan kanssa, sillä Miehikkälässä menoa ei voinut hyvällä tahdollakaan kutsua jäljestämiseksi ja huomasi selvästi, että Ansa veti Päiviä ihan 6-0. Siitä seurasikin sitten Ansan ja Päivin välille kunnon jääkausi, koira ei ole saanut minkäänlaista huomiota varmaan kuukauteen. Ja tämän kyllä huomasi jo viime viikonlopun treeneissä. Oli muuten nöyrää koiraa ja meni jopa ihan kuuliaisesti.

Pientä itsepäisyyttä oli tuomarin mukaan havaittavissa tälläkin jäljellä, ja välillä oli ollut pientä tahtojen taistelua (meno kuitenkin täysin erilaista kuin Miehikkälässä heinäkuussa) mutta makausten merkkaus oli ollut ihan hyvää (merkkasi kolme tosi hyvin, yhden ohitti) ja katko tosi sujuvasti jne. Jäljellä oli ollut koeaamuna metsäkoneita hommissa ja ne oli tehnyt uusia uria ja risukasoja sinne. Opaskin oli kuulemma katsonut, että onko tämä sama jälki ollenkaan kuin mitä eilen tehtiin. Nämä tekijät aiheuttivat pientä pyöritystä. Jostain syystä Ansa myös oli katsellut miesopasta siihen malliin välillä, että "mitäs toi täällä tekee?". Eipä kyllä mitään hajua että miksi se niin on tehnyt, vaikea noiden aivoituksia on välillä tulkita. Ei Ansalla kyllä ennen ole ollut mitään miehiä vastaan. :-)

Tähän on ihan hyvä päättää tämä MEJÄ-kausi, niin tuomarointien ja kokeissa käymisenkin suhteen. Kesä on ollut melko rankka kaikkine kursseineen, sekä harjoitus- ja koearvosteluineen. Ensi kesänä sitten taas. Toki treenaaminen jatkuu vielä, mutta koetoiminta on meiltä tältä syksyltä ohitse..

Viikon treeneistä

Tiistaina oltiin taas agilitytreeneissä. Tällä kertaa oli Helenan koulutusvuoro.

Tehtiin muutamaa radanpätkää, jotka sisälsivät jos jonkinlaista kommervenkkiä hankaline keppikulmineen, välistävetoineen ja takaaleikkauksineen. Mun ja Ansan treeni meni tosi hyvin. Ainoa pieni miinus on se, että Ansa hyppää todella pitkälle (tai eihän se oikeastaan miinus ole, pitää olla tyytyväinen kun noin pienellä maksikoiralla on niin hyvä hyppytekniikka, eikä maksihypyt tee ollenkaan tiukkaa), ja näihin laajoihin kaarroksiin uppoaa tietenkin kisoissa kallisarvoisia sekunnin sadasosia ;) Hinkattiin sitten yhtä kohtaa ja pikkuhiljaa oikealla omalla sijoittumisella ja erittäin napakalla "tästästäs"-käskytyksellä Ansa alkoi kääntyä jo esteen päällä paremmin ja tehdä tiukempia kurveja. Toisella radalla Helena sai ottaa Ansan ohjakset, sillä olen joskus heittänyt ilmaan ajatuksen, että Helena saa kokeilla sitä joskus kisoissa. Nyt kun sellainen mahdollisuus olisi esim. Mikkelissä 4.10, niin sitä suuremmalla syyllä tehtiin tällainen ohjaajanvaihdos. Erittäin hyvin yhteistyö sujui parivaljakolta, ei voinut kuin katsella ihastuksesta mykkänä! Mikkelissä siis 3 starttia, ja luultavasti ainakin yksi niistä Hellulle. Mä en kyllä silloin voi mennä radanreunalle seurailemaan menoa, sen verran Ansa on mun perään.

Ai niin, joudutaan ilmeisesti vaihtamaan nyt ryhmää ensi kevääseen asti. :-(Mulla loppuu nyt syyslukukaudella yksi luento klo 18 Helsingissä, joten en sitten mitenkään kerkeä tiistaisin reenaamaan. No, uusi ryhmä on jo katsottuna ja se on Astan ja Ramin perjantain ryhmä.

Tänään sitten MEJÄ-treenit Pyhtäällä. Tähtäimessä on kokeet viikon päästä Kouvolassa Vekaranjärvellä. Päivi on jälleen Ansan ohjaksissa, sillä minä tuomaroin ko. kokeessa. Tänään tehtiin tuore täyspitkä VOI-jälki kaatosateessa erittäin hirvirikkaaseen maastoon. Yhteistyö oli mukavan hiljaista (koiralle ei sanottu mitään koko jäljen aikana, ei edes alkumakauksella). Katkos ekalla kulmalla pienellä rengastuksella, toinen kulma erittäin tarkasti jälkeä pitkin, kolmannella pieni taustan tarkistus. Makauksista merkkasi kaikki, ja merkkasi niin hyvin, että mun mielestä pysähdys olisi saanut olla lyhyempi, sillä etenevyys kärsii jos koira jää aterioimaan makaukselle liian pitkäksi aikaa. Lopussa huomasi, että Ansa vähän väsähti, viimeinen osuus mentiin aaltoillen jäljen molemmin puolin. Pitäisi siis treenata enemmän pidemmillä jäljillä. Mieluusti ihan reilun mittaisilla, jotta se normaali voi-jälki ei sitten tuntuisi niin pitkältä ja into säilyisi loppuun asti.

Lazy sunday :-)

Tänään ollaan vaan laiskoteltu. ;-) Ensi viikonloppu menee mulla muuttopuuhissa (muutan Kotkansaarelle yksiöön) joten ihan hyväkin lepäillä että jaksaa sitten muuttaa. Käytiin kuitenkin koirien kanssa tekemässä reipas metsälenkki, Ansalle viiden damin hakuruutu, jonka se selvitti helposti, olisi varmaan jatkanut vielä mielellään. Virtaa oli kuin pienessä kylässä :-) Masikin sai tehdä helppoja noutoja ja se jäljesti helpossa maastossa myös pienen damijäljen. Alla muutama kuva mm. meidän innokkaista mustikansyöjistä. Ensi viikolle on suunnitteilla MEJÄ-treeniä, sillä Ansa on menossa 13.9 kokeeseen. Toivottavasti työskentely maittaa vähän paremmin kuin Miehikkälän kokeessa heinäkuussa.

Sarjassamme loistavia otoksia ;D Ei tainnut kuvaaja pysyä nopean koiran tahdissa

Ylituomarioikeudet, kisarapsaa agilityn iltakisoista, Toller Show, koirien synttärit jne.

Onpas taas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta on tässä ollut kiireitäkin. Työt, koirat, sekä etenkin laitoksemme muuton (Kouvolasta Helsinkiin) aiheuttama epäselvyys tulevan lukuvuoden kursseista ovat omiaan kohottamaan verenpainetta. Vajaa kuukausi enää koulun alkuun, eikä mulla ole hajuakaan, että mitä kursseja oikein kannattaisi ottaa!? Tiedekuntaa ei tosiaan voi syyttää liiasta informaation jakamisesta, päin vastoin, mitään informaatiota ei olla ko. tahon osalta saatu. Helpointa olisi varmaan pitää välivuosi ;)

Jos sitten siirrytään näistä koulujutuista harrasteisiin, niin minusta tuli virallisesti MEJÄ-ylituomari 28.7.2009, jolloin SKL vahvisti oikeuteni. :-) Kiva saada hieman yli puoli vuotta kestänyt kouluttautumisprojekti (johon siis sisältyi koulutukseen hakeutuminen ja koulutus kaikkine eri vaiheineen) päätökseen ja päästä nyt tositoimiin.

Päätin heinäkuun treenitauosta huolimatta ilmoittaa Ansan oman seuran agin iltakisoihin, joissa tuli myös talkoitua rakettina. Radat olivat Pertti Siimeksen käsialaa ja mielestäni tosi kivat kakkosen radat, sopivasti haastetta ;-) Meillä meni muuten hyvin, mutta ekalla radalla Ansa olisi halunnut tehdä tuttavuutta tuomarin ja ratahenkilöiden kanssa (argh!) ja tuloksena oli ekalta radalta jonkin verran yliaikaa, ja pari pikkuvirhettä, rima ja jokunen kielto kun olin taas jälleen kerran jotenkin väärin sijoittunut radalla. Toinen rata olikin sitten jo huomattavasti parempi, ja tuloksena muistaakseni kymppi radalta. Nyt päästäänkin taas treenaamisen makuun ja lokakuussa ajattelin lähteä taas kisoihin. Silloin olisi muutamat kolmen radan kisat ja mm. seuranmestikset.

Koirat ovat ehtineet tämän päivitystauon aikana täyttää vuosia. Ansalle pamahti vuosia mittariin seitsemän ja Masille jo yksitoista! Masi voi ikäisekseen todella hienosti, mutta on valitettavasti jo sokeutunut. Pärjäilee kuitenkin hyvin tutussa ympäristössä :-) Harmi vaan, ettei Ansassa todellakaan ole yhtään opaskoiran vikaa. Kultsu"serkku" Tessa taas on ottanut velvollisuudekseen huolehtia Masista metsälenkeillä ja se pitää kovasti huolta, että Masi pysyy mukana ja pääsee kulkemaan :) Masi oli synttäripäivänään meidän mukana TollerShowssa turisteilemassa synttäripäivänään ja pääsi tapaamaan kasvattajaansa pitkästä aikaa :-) Me puolestamme tavattiin Ansan Kerttu-sisko monen vuoden tauon jälkeen. Ja minä pääsin ihanan Kertun kanssa pyörähtämään kehäänkin, saatiin käyttöluokasta EH. Alla muutama kuva Kertusta:

Uusi blogi + kuulumisia

Meni totaalisesti hermot vuodatuksen kanssa (kirjautumisongelmia jatkuvasti), joten päätin sitten vaihtaa palveluntarjoajaa kokonaan. Kokeillaanpa miten tämä pelittää..

Eli kulunut viikonvaihde kului erittäin helteisissä tunnelmissa Miehikkälässä, jossa pidimme kokeen Länsi-Kymen Kennelyhdistyksen ja flattikerhon nimissä. Lauantai oli meillä suht helppo, kun kävimme vaan verettämässä edellisenä viikonloppuna suunnistamamme jäljen. No, kuuma tuli silti, mittari näytti jotain + 25 c koko päivän ;-) Viime vuoden puolella kun suunnittelimme koetta, ajattelimme, että pidetään nyt tänä vuonna viikkoa aikaisemmin kuin Meripäivät on, mutta kappas, aikaistivat sitten niitä Meripäiviä, joten ne karkelot jäi sitten välistä tänäkin vuonna..

Ansakin oli toki mukana kokeessa, tällä kertaa lainaohjaajan eli Päivin kanssa. Treeneissä tämä parivaljakko teki todella hienoa työtä, mutta valitettavasti Ansan touhuilulla sunnuntaiaamun 2. jäljellä ei ollut mitään tekemistä jäljestämisen kanssa. Itse inhoan kaikenlaista tekosyiden ja selitysten keksintää koiran toimimattomuudelle, joten sanonpahan vaan, että koiraa ei yksinkertaisesti voinut vähempää kiinnostaa. Toisaalta, en osaa edes olla pettynyt, sillä tiedän, ettei koirat ole koneita ja kokeita tulee uusia. Ansan tavoitteethan on MEJÄ:ssä jo täysin saavutettu. Arvostelun lause "tänään muut huvittelut metsässä kiinnosti enemmän" pitää täysin paikkansa. Kokeessa iloittiin kuitenkin täysillä Pertin & Inton, sekä Nean & Kassun onnistumisista, molemmille parivaljakoille se ensimmäinen avoykkönen, hienoa!

Eräs mainitsemisen arvoinen seikka on myös toinen hyväksytty koearvostelu, jonka suoritin myös Miehikkälän kokeessa sunnuntaina. Paperit ovat jo matkalla Kennelliittoon ;-)

Alla vielä kuva Masista, joka sunnuntaipäivänä nautiskeli hellepäivästä uiden paljon Elinan kanssa. :-)

Juhannusviikon tohinoita
21.06.2009 - 17:01
Tiistaina pakkasin Masin autoon ja hurautin kohti Anjalan eläinlääkäriasemaa. Olin tiiraillut papparaisen suuhun ja huomannut hammaskiven vallanneen hampaiden pinta-alaa ihan "mukavasti", joten tarvittiin perusteellista putsausta. Itse haluan kyllä viimeiseen asti välttää "turhia" vanhan koiran rauhoittamisia, mutta totesin, että parempi se on nyt tehdä, eikä esim. vuoden päästä, jolloin Masi on taas vuoden vanhempi ja hampaatkin saattavat olla jo huonossa kunnossa. Masihan kävi viime huhtikuussa verikokeissa, jossa todettiin kaikkien arvojen olevan kunnossa, joten sillä lailla hyvillä mielin se saatettiin nukuttaa toimenpiteen ajaksi.
Putsaus ja narkoosi sujuivat hyvin. Jotta enää ei tarvitsisi turvautua narkoosissa tehtävään puhdistukseen, ostin PlaqueOff-nimistä levävalmistetta, jonka pitäisi ehkäistä hammaskiveltä. Onko kenelläkään kokemuksia siitä? Vaikutti ihan kokeilemisen arvoiselta. Pieni purkki maksoi jotain 19 €, mutta siitä riittää puoleksi vuodeksi.
Juhannuskin oli ja meni, suunnitelmissa oli tehdä jäljet koirille, mutta laiskuus iski, ja otettiin vaan rennosti koko jussi :-) Tiistaina päästään vihdoin ja viimein agilitytreeneihin mun sairastaman angiinan ja sitä seuranneen antibioottikuurin jälkeen. TOSI kivaa sairastella kesällä :/

Kurssi takanapäin

Viime viikonloppu vierähti MEJÄ:n yt-kurssilla Luumäellä perjantaista sunnuntaihin ja kotiinviemiseksi kurssilta tulikin rutkasti uutta oppia lajista ja etenkin sitä "syvempää" otetta lajin kiemuroihin, jota kurssilta erityisesti odotinkin.
Kotiinviemisenä tuli myös kurssitodistus, jonka myötä olen nyt sitten MEJÄ:n ylituomarikokelas ja harjoitusarvostelujen ja koearvostelujen myötä minusta tulee ylituomari. Suurkiitos kaikille kouluttajille erittäin antoisasta viikonlopusta ja loistaville kurssikavereille myös!
Vaikuttaa siltä, että kesä alkaa kolkutella ovella. Itse olen saanut kouluhommani yhtä tenttiä vaille päätökseen tältä kesältä, kyllä tuntuu mukavalta! Tänään helteisellä päivälenkillä käytettiin siskoni kanssa koirat uimassa ja ostettiin ohikulkumatkalla jätskit kaupasta. Koiratkin saivat tällä kertaa omat Eskimo-puikkonsa ja voi että se olikin herkkua! Ansa "nautiskeli" jäätelöstään ruhtinaalliset kaksi sekuntia ja siirtyi sen jälkeen kerjäämään meidän ihmisten omia. Eipä Masillakaan kauaa mennyt kunnes jätski oli tuulensuojassa