Lahjattomat harjoittelee?!?

Voi pahuksen pahus! Ilmoitin Ansan Mikkelin kisoihin 4.10 ja menin sitten sairastumaan kunnon flunssaan juuri silloin kuin olisi ollut mahdollista tehdä pieniä viimeistelytreenejä.. Keretään ehkä käymään yhdet treenit perjantaina 2.10 ja sitten sunnuntaina onkin jo kisat. Ei, tällä menolla ei todellakaan ole odotettavissa mitään tuloksia. Ansahan osaa, mutta ohjaaja liikkuu radalla pienenkin tauon jälkeen kuin puupökkelö. No, toivottavasti Helena on treenannut kovasti :-D

T. epätoivoinen, Finrexin-höyryissä oleva Susanna

Vekaranjärven MEJÄ-koe 13.9.2009, VOI1, 40p.

Viikonloppuna oltiin MEJÄilemässä Vekaranjärvellä, lauantaina tehtiin jälkiä, sunnuntaina minä tuomaroin ja Ansa meni Päivin kanssa. Piti tosin aika kauan suostutella Päiviä menemään Ansan kanssa, sillä Miehikkälässä menoa ei voinut hyvällä tahdollakaan kutsua jäljestämiseksi ja huomasi selvästi, että Ansa veti Päiviä ihan 6-0. Siitä seurasikin sitten Ansan ja Päivin välille kunnon jääkausi, koira ei ole saanut minkäänlaista huomiota varmaan kuukauteen. Ja tämän kyllä huomasi jo viime viikonlopun treeneissä. Oli muuten nöyrää koiraa ja meni jopa ihan kuuliaisesti.

Pientä itsepäisyyttä oli tuomarin mukaan havaittavissa tälläkin jäljellä, ja välillä oli ollut pientä tahtojen taistelua (meno kuitenkin täysin erilaista kuin Miehikkälässä heinäkuussa) mutta makausten merkkaus oli ollut ihan hyvää (merkkasi kolme tosi hyvin, yhden ohitti) ja katko tosi sujuvasti jne. Jäljellä oli ollut koeaamuna metsäkoneita hommissa ja ne oli tehnyt uusia uria ja risukasoja sinne. Opaskin oli kuulemma katsonut, että onko tämä sama jälki ollenkaan kuin mitä eilen tehtiin. Nämä tekijät aiheuttivat pientä pyöritystä. Jostain syystä Ansa myös oli katsellut miesopasta siihen malliin välillä, että "mitäs toi täällä tekee?". Eipä kyllä mitään hajua että miksi se niin on tehnyt, vaikea noiden aivoituksia on välillä tulkita. Ei Ansalla kyllä ennen ole ollut mitään miehiä vastaan. :-)

Tähän on ihan hyvä päättää tämä MEJÄ-kausi, niin tuomarointien ja kokeissa käymisenkin suhteen. Kesä on ollut melko rankka kaikkine kursseineen, sekä harjoitus- ja koearvosteluineen. Ensi kesänä sitten taas. Toki treenaaminen jatkuu vielä, mutta koetoiminta on meiltä tältä syksyltä ohitse..

Viikon treeneistä

Tiistaina oltiin taas agilitytreeneissä. Tällä kertaa oli Helenan koulutusvuoro.

Tehtiin muutamaa radanpätkää, jotka sisälsivät jos jonkinlaista kommervenkkiä hankaline keppikulmineen, välistävetoineen ja takaaleikkauksineen. Mun ja Ansan treeni meni tosi hyvin. Ainoa pieni miinus on se, että Ansa hyppää todella pitkälle (tai eihän se oikeastaan miinus ole, pitää olla tyytyväinen kun noin pienellä maksikoiralla on niin hyvä hyppytekniikka, eikä maksihypyt tee ollenkaan tiukkaa), ja näihin laajoihin kaarroksiin uppoaa tietenkin kisoissa kallisarvoisia sekunnin sadasosia ;) Hinkattiin sitten yhtä kohtaa ja pikkuhiljaa oikealla omalla sijoittumisella ja erittäin napakalla "tästästäs"-käskytyksellä Ansa alkoi kääntyä jo esteen päällä paremmin ja tehdä tiukempia kurveja. Toisella radalla Helena sai ottaa Ansan ohjakset, sillä olen joskus heittänyt ilmaan ajatuksen, että Helena saa kokeilla sitä joskus kisoissa. Nyt kun sellainen mahdollisuus olisi esim. Mikkelissä 4.10, niin sitä suuremmalla syyllä tehtiin tällainen ohjaajanvaihdos. Erittäin hyvin yhteistyö sujui parivaljakolta, ei voinut kuin katsella ihastuksesta mykkänä! Mikkelissä siis 3 starttia, ja luultavasti ainakin yksi niistä Hellulle. Mä en kyllä silloin voi mennä radanreunalle seurailemaan menoa, sen verran Ansa on mun perään.

Ai niin, joudutaan ilmeisesti vaihtamaan nyt ryhmää ensi kevääseen asti. :-(Mulla loppuu nyt syyslukukaudella yksi luento klo 18 Helsingissä, joten en sitten mitenkään kerkeä tiistaisin reenaamaan. No, uusi ryhmä on jo katsottuna ja se on Astan ja Ramin perjantain ryhmä.

Tänään sitten MEJÄ-treenit Pyhtäällä. Tähtäimessä on kokeet viikon päästä Kouvolassa Vekaranjärvellä. Päivi on jälleen Ansan ohjaksissa, sillä minä tuomaroin ko. kokeessa. Tänään tehtiin tuore täyspitkä VOI-jälki kaatosateessa erittäin hirvirikkaaseen maastoon. Yhteistyö oli mukavan hiljaista (koiralle ei sanottu mitään koko jäljen aikana, ei edes alkumakauksella). Katkos ekalla kulmalla pienellä rengastuksella, toinen kulma erittäin tarkasti jälkeä pitkin, kolmannella pieni taustan tarkistus. Makauksista merkkasi kaikki, ja merkkasi niin hyvin, että mun mielestä pysähdys olisi saanut olla lyhyempi, sillä etenevyys kärsii jos koira jää aterioimaan makaukselle liian pitkäksi aikaa. Lopussa huomasi, että Ansa vähän väsähti, viimeinen osuus mentiin aaltoillen jäljen molemmin puolin. Pitäisi siis treenata enemmän pidemmillä jäljillä. Mieluusti ihan reilun mittaisilla, jotta se normaali voi-jälki ei sitten tuntuisi niin pitkältä ja into säilyisi loppuun asti.