Kisavuoden avausta Hyvinkäällä 31.1

Kisarapsaa pukkaa! Todella vähäisestä harjoittelusta (pakkasten takia) huolimatta uskaltauduimme avaamaan kisavuoden Hyvinkään agikisoissa 31.1, eli viime sunnuntaina. Aamuvarhain lähdettiin liikkeelle kamalassa lumipyryssä. Täytyy tunnustaa että itseltäni pääsi parkaisu ja pari kirosanaa, kun klo 06.15 menin ovesta ulos ja parkkipaikalla oli lunta polviin asti! Ei muuta kuin äkkiä koira aamupissalle ja sitten kolaamaan pihaa, että sain auton liikkeelle. Onneksi päästiin ajoissa hakemaan matkaseuraamme, eli karjis Tykkiä ja emäntäänsä Helenaa. Ajomatka oli todella mielenkiintoinen, sillä lunta tuli vaakatasossa, oli pimeää, ja välillä ohiajavat rekat pölläyttivät lunta niin paljon, ettei eteen nähnyt juuri ollenkaan. Onneksi päästiin ehjin nahoin perille! Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut kisata missään kylmässä ja pimeässä maneesissa, vaan Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa, joka on siis lämmin halli, pohjana keinonurmi. :-)

Meidän radat oli vasta iltapäivällä, sitä ennen jännäiltiin Tykin ratoja, syötiin eväitä (:D), ulkoilutettiin koiria ja vaan hengailtiin. Ja iltapäivän koittaessa jännitettiin myös sitä, että ovatko ne seurakaverit tulossa ollenkaan. Kisan aikatauluahan oli muutettu, mutta uusi aikataulu ei ollut tavoittanut Tainaa ja Heidiä. Mikä luojan lykky, että he astuivat hallin ovesta sisään juuri silloin kun maksi2-ohjaajat kuulutettiin rataantutustumiseen ;) Eka rata oli oikein mukava, sujuva, mutta pari pientä kikkailua matkan varrella. Ansa oli ihan kivasti kuulolla, mutta taisi ottaa kepeiltä yhden vitosen ja yhdestä kikkailukohdasta kiellon hypyltä, kun itseltäni loppui vauhti tyystin. Yliaikaakin tuli jonkun verran. Ihanneajat olivat kyllä tiukat näillä radoilla. Ei huonompi aloitus kuitenkaan, vaan olin oikein tyytyväinen :-) Hyvillä mielin odoteltiin seuraavaa rataa, jonka tiesin jo minien ja medien perusteella olevan IHANA :-D

Ja olihan se. Päästiin radalle ja kaikki sujui kuin rasvattu siihen asti, kunnes päästiin viimeisellä suoralla olevalle putkelle. Ilmeeni olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen siinä vaiheessa, sen verran siinä varmaan oli epäuskoa. Kun olin lähettämässä Ansaa putkeen (ja se lähti menemään sinne ihan oikein), tajusin, että ratatoimihenkilö oli kyykyssä aivan putken suulla. Tietenkin Ansa meni moikkaamaan ihmistä, joka oli suorastaan kutsuvassa asennossa siinä putken suulla, ja vieläpä siinä päässä, minne piti mennäkin. Saimme kiellon ja lopulta puhtaasti maaliin. Tämän jälkeen muiden koirien kohdalla kyseinen ratahenkilö tajusi mokanneensa ja nousi ylös seuraavien koirien suoritusten ajaksi, vetäytyen myös huomattavasti kauemmaksi.

Asia jäi vaivaamaan minua sen verran, että kävin jututtamassa vastaavaa koetoimitsijaa ja pyysin häntä juttelemaan asiasta ylituomarin kanssa. Tuollainen häiriö radalla on koiralle kohtuutonta ja kohtuullista olisi myös sitten ollut, että hän olisi ollut putken suulla kyykyssä myös kaikkien muiden koirien kohdalla ;) Ylituomari oli asiasta samaa mieltä kanssani ja sanoi ettei ollut muistanut ohjeistaa ratahenkilöstöä sijoittumisesta esteiden luokse. Ja mikäli minulle vain sopii, niin saan uusia radan siten, että suoritan radan kokonaan uudestaan, saamme uuden ajan, putkelle asti edellisen radan virheet (eli ei virheitä meidän tapauksessa) on voimassa ja siitä aletaan taas arvostella virheitä. Suostuin tietenkin tähän ja hain Ansan takaisin.

Tiesin, että ihanneaika on todella tiukka ja tässä pitäisi tosiaan laittaa tassua toisen eteen, jos mielii päästä palkinnoille. Kaikki meni uusintakierroksella loistavasti, kiristimme vauhtia reippaasti ja etenimme aivan puhtaasti loppusuoralle asti, kunnes Ansa otti kontaktivirheen puomilta johtuen siitä, että vedätin liikaa siinä kohtaa! Todellista kohtalon ivaa, sillä me ei olla ikinä saatu alastuloskontaktivirhettä meidän kisauran aikana :( Ainoastaan yksi ylösmenovirhe ja sekin on vuodelta 2007, joten aivan uskomatonta. Näin se vaan liika hoppuilu kostautui ohjaajalle :-( Jos olisin edes vähän malttanut jarruttaa, niin oltaisiin tod. näk. päästy juuri ja juuri ihanneajan puitteissa maaliin ja saatu luva-nolla. Nyt sijoituksemme olisi siis tuloksella 5 7/37. Tällainen opettaa kyllä nöyryyttä ohjaajalle, sen voin sanoa. Oma hermo ei vaan kestänyt...